Kaaos kuriin aivojumpalla

Häiritseekö ympärillä vellova epäjärjestys syvintä olemustasi – tai vähintäänkin keskittymiskykyäsi? Oletko vaistomaisesti suoristamassa aavistuksenkin vinossa olevia tauluja tai siirtelemässä kirjahyllyn opuksia silmää miellyttävään järjestykseen? Kenties nautit myös siitä, kun tavarat löytävät oikean paikkansa ja palaset loksahtavat täydellisesti paikoilleen? Mikäli mielikuvat sykähdyttivät sieluasi, kahden hengen Max Inferno -tiimin kehittämä A Little to the Left saattaa tarjota aistejasi kutittelevaa aivojumppaa.

Tavaroiden järjestelyyn ja arkisten asioiden tekemiseen keskittyvät teokset ovat usein rentouttavia hyvän mielen pelejä, eikä A Little to the Left ole poikkeus. Kyse ei silti ole sisustamisesta tai puhtaasta zen-tilan tavoittelusta. Sen sijaan kepeä ja lämminhenkinen ajantappopeli koostuu arviolta lähemmäs sadasta vain yhdellä tavalla ratkaistavasta pikkupulmasta, joissa yleensä haetaan visuaalisten vihjeiden varassa tavaroille oikeaa paikkaa, asentoa tai järjestystä. Pulmien teemat pyörivät kodin arkisten esineiden, tarvikkeiden tai vaikkapa ruokatarpeiden ympärillä, minkä ansiosta niiden punaisen langan hahmottaa yleensä nopeasti ja luontevasti.

Jatkuvalla syötteellä ruudulle rävähtävien pulmien helppous aiheuttaa alkuun silmien pyörittelyä, mutta olematon aloituskynnys on ennen kaikkea toimiva sisäänheittäjä. Sympaattisesti kuvitetuissa aivopähkinöissä suoristetaan tauluja, laitetaan tavaroita koreihin tai revitään hintalappuja hedelmistä. Ennen pitkää muutaman näpäytyksen ratkaisut jäävät taka-alalle, kun asetelmiin saatetaan hakea vaikkapa visuaalista symmetriaa tai eri kuvia yhdistäviä kiintopisteitä. Toisinaan tehtyä työtä ja järjestystä häiritsee ilkikurinen kissa, joka yrittää napata tavaroita tai vaikkapa sotkea kertaalleen pyyhittyjä lattiapintoja.

Laidasta laitaan heittelevät tehtävät eivät varsinaisesti yllätä tai loista omaperäisyydellä, mutta niiden rento luonne ja onnistunut rytmitys tekevät jo paljon muutaman tunnin mittaisessa kokonaisuudessa. Kursorilla raahattavat esineet loksahtavat monissa tapauksissa tyydyttävästi oikeisiin paikkoihin, mutta sen kääntöpuolena ratkaisut löytyvät joskus jopa puolivahingossa. Päinvastoinkin voi toki käydä, sillä mukana on yksittäisiä epäselvempiäkin haasteita. Pelin sisäistä vinkkivihkoa tai koko pulman ohittamista tuli silti käytettyä lähinnä testimielessä.

Kettumaisesta katista huolimatta A Little to the Leftin haasteet eivät äidykään erityisen haastavaksi edes vaikeimmillaan. Tämä ei toisaalta ole fiilistelypelin tarkoituskaan. Omalla kohdalla leppoisampi ote kuormitti aivoja juuri sen verran, että pelin läpipeluussa kuluneet pari tuntia vilahtivat hujauksessa, ja olo kieltämättä tuntui rentoutuneemmalta. Tämä siitäkin huolimatta, että ruudun reunasta toisinaan ilmaantuva valkoinen tassu aiheutti hetkittäin lievää sydämentykytystä.

Vaikka A Little to the Left on kokemuksena miellyttävä, puhtaasti pelinä se on totta kai hyvin pieni ja vaatimaton. Harmaat aivosolut haastavia aivopähkinöitä kaipaaville se on turhan simppeli, kun taas vapaamman tavaroidenjärjestelyn ystäviä pulmaisa luonne ei välttämättä lämmitä lainkaan. Pientä nollausta kaipaaville taulunsuoristajille A Little to the Left sen sijaan on kelpo yhden illan irtiotto elämän vilskeestä.

7/10
KehittäjäMax Inferno
JulkaisijaSecret Mode
Peligenretindie
Lisää luettavaa