Ahmatin jämäspesiaali

Ruokaa rakastava Kirby ottaa rennosti, kunnes taivaalta rysähtää avaruusalus. Sen kapteeni, pikkuinen Magolor, tarvitsee apua. Lähtöasetelma on 12 vuoden takaisesta pelistä Kirby’s Adventure Wii, joka tunnetaan Pohjois-Amerikassa nimellä Kirby’s Return to Dream Land. Se on nyt tuotu Switchille nimellä Kirby’s Return to Dream Land Deluxe.

Deluxe on asetelmaltaan tavanomainen verrattuna pinkin palluran moniin keitoksiin. Kirby’s Epic Yarn leipoi grafiikan langasta, Kirby and the Rainbow Paintbrush kuorrutti ympäristöt muovailuvahalla ja Kirby: Planet Robobot soseutti söpöt perusainekset mecha-taisteluun.

Idearikkaan historian takia Deluxe on jo alkupaloja tarjoillessaan pinteessä. Kentät edustavat nimien perus- teella hauskoja antimia: on sipulimerta, rusinaraunioita ja niin edelleen. Sisältö ei yllä nimien mielikuvitukseen. Ruokateemasta ei näy murustakaan, ja visuaalinen vaih- telu on tasapaksua bataattikeittoa.

Metsät puuroutuvat toisiin metsiin, eikä aavikolle ole ripoteltu mitään hiekkaa maukkaampaa. Ympäristöissä riittää väriä, ei monipuolisia aineksia. Deluxen kentät unohtaa viidessä minuutissa. Se on vähemmän kuin makaronin keittoaika.

Pelin pääruoka on makumaailmaltaan tunnistettava. Alati nälkäinen sankari on sitä mitä syö. Vastaantulijoita napsimalla Kirby muuttuu esimerkiksi tulennielijäksi tai ammattinyrkkeilijäksi. Tuttua kotiruokaa on vaikea niellä sellaisenaan, jos Kirby and the Forgotten Land on pelattuna. Viime vuoden seikkailu esitteli suupaloina esineet. Kirbyn leuat venyivät niin paljon, että herkuksi kelpasi vaikkapa kokonainen auto. Kirby sai näin kokonaan uusia olomuotoja, jotka rytmittivät muuta ruokailua täydellisesti. Deluxea pelatessa tuntuu, että jotain puuttuu. Perussapuskaan on hankala tyytyä, kun tietää, miltä viiden tähden gourmet maistuu.

Deluxe peittelee parasta ennen -päiväystään uusilla kyvyillä, kuten hiekkatempuilla. Peli on liian helppo, jotta niitä voisi arvostaa. Hyökkäysnappulan rämpytys riittää, eikä kykyjen vaikutuksia tarvitse huomioida. Lopputekstien jälkeen taskussani oli 53 ylimääräistä elämää.

Alati avoin minipelibuffet on mahdollisuus ottaa taukoa muuhun pelaamiseen. Minipelit on katettu upouuteen huvipuistoympäristöön, joskin vaihtoehdot ovat pääosin muiden Kirby-seikkailujen jämiä. Kaikki näkemisen arvoinen on koettu yhdellä pyörähdyksellä. Huvipuisto on käytännössä tyylitelty valikko.

Uusiojulkaisun jälkiruokana on tuore epilogi. Se on parasta, mitä Deluxe tarjoilee. Pelattavana hahmona on Kirbyn sijaan Magolor, joka on menettänyt taikavoimansa. Voimat palautetaan keräämällä taika- eli kokemuspisteitä.

Resepti on yksinkertainen yhdistelmä tasoloikkaa ja suppean kykypuun kasvattamista. Toteutus on kuitenkin makea yllätys, sillä Magolorin kentät on rytmitetty virheettömästi. Rotkot, ansat, viholliset ja laatikot ovat juuri oi- keissa kohdissa. Jos pelaaja osaa napostella taikavoimia hallitusti, maaliviivan saavuttaa tyylikkäällä akrobatialla.

Loppua kohden pelaajaa hiillostetaan sopivasti, kokemus tirisee fantasiateemaista Mega Mania ja… kaikki on ohi yhdessä illassa. Pettymys musertaa kuin liian pieni kakkupala. Epilogi haiskahtaa mainokselta siitä, millainen Magolorin kokonainen peli voisi olla.

Nyt 12 vuotta myöhemmin en ole vaikuttunut, kun juuri tämä Kirby-peli kannettiin pöytään. Näistä tähteistä saa vain keskinkertaisen annoksen, mutta asiakkaalta pyydetään täyttä hintaa. Ruokahalun täytyy olla melkoinen, jotta jaksaa ahmia kaiken muun vain kokeakseen lopun lyhyen Magolor-spesiaalin.

Onni Ratala

5/10
KehittäjäHAL Laboratory
JulkaisijaNintendo
PeligenretTasohyppely
JulkaisualustatNintendo Switch
Pegi-ikärajatK-7
Lisää luettavaa