Hextech Mayhem: A League of Legends Story -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun numerossa 229. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Se on jatsii

Maineikkaan League of Legends -nettipelin ympärille hiljalleen rakentuva laaja-alaisempi viihdeimperiumi täydentyi hiljattain Netflixin kehuja niittäneellä Arcane-sarjalla. Nyt perässä seuraa Hextech Mayhem, joka on varsin ketterä yhdistelmä mobiilipelien maailmasta tuttua automaattijuoksua ja vauhdikkaan simppeliä rytmipeliä.

Hextech Mayhem, liikanimeltään A League of Legends Story, on kevyt, humoristinen ja suoraviivainen tasoloikan ja musiikkipelin yhdistelmä, jossa pelaajan ohjastama pommihullu kissankaltainen antisankari Ziggs aiheuttaa pahennusta ja päänvaivaa kylvämällä räjähteitä ympäri lääniä. League of Legendsin maailmasta autuaan tietämättömänä en osaa kertoa hahmosta sen enempää, eikä pelikään väkerrä kummempaa juonikudelmaa päähenkilönsä ympärille. Kyseessä on mielenvikainen kissaeläin, joka tykkää räjähteistä. Kysyttävää?

Hextech Mayhem: A League of Legends Story -arvostelu

Itse pelattavuus koostuu vain kolmen painikkeen nakuttamisesta, kun Ziggs lanaa läpi lyhyehköjen kenttien, jotka on sidottu tyylin, tempon ja tahdin osalta vinhasti vaihteleviin musiikkikappaleisiin. Autorunner-lajityypin mukaisesti Ziggs liikkuu automaattisesti eteenpäin, ja pelaajan kontolle jää hyppiminen ylös- ja alaspäin sekä pommien kylväminen musiikkiraidan ja ruudulle ilmestyvien komentojen mukaisesti. Pelin perusmekaniikan sisäistämiseen menee noin minuutti, mutta kuten arvata saattaa, kunkin kentän täydellinen läpäisy vaatii tarkkaa silmää ja korvaa sekä hellittämätöntä reaktiokykyä.

Ruudulle piirtyvien kuvakkeiden seuraamisen ohella pelaaja voi pomputtaa Ziggsiä vapaasti ja viskoa pommeja pitkin pitäjää niin paljon kuin sielu sietää, mutta nuottiviivastolta poikkeaminen on aina riskialtis edesottamus. Esteeseen tai viholliseen törmäämisestä ei onneksi sakoteta ankarasti, ja vetovoimaisen musiikin kruunaamia kenttiä haravoi mieluusti uudestaan. Peruskenttien ohella mukana on myös muutama riehakas pomotaistelu.

Itsetarkoituksellista treenaamista inhoavana muusikkona jaksan yhä pelata Rocksmith-sarjan pelejä lähinnä siksi, että kitarakaraoke on moninkertaisesti tabulatuurien tapailua inspiroivampi tapa ylläpitää soittotaitoa ja terävöittää tekniikkaa. Yllättävää kyllä, myös Hextech Mayhem tarjoaa paikoin poikkeuksellisen tehokasta harjoitusvastusta hienomotoriikan ja tahtilajien saralla. Toimintapainallukset on suurelta osin rytmitetty nokkelasti musiikin lomaan, ja pelin tiheäksi nivottu visuaalinen ilotulittelu pakottaa aistit tiukkaan putkinäkötilaan. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä tämä peli kevyestä soittotreenistä käy.

Hextech Mayhem: A League of Legends Story -arvostelu

Ikävä kyllä Hextech Mayhem alkaa kompastella omaan näppäryyteensä osapuilleen puolivälin tietämillä. Synkopoidut eli tahtilajin painotusten väliin ajoitettavat iskut sekä pitemmät painallukset on tuskallisen vaikea saada osumaan kohdilleen, sillä hienostuneempaa otetta vaativat ohjausmuunnelmat on istutettu ruudun kaoottisiin tapahtumiin paikoin rikollisen vaikeaselkoisesti. Tämä tekee muutoin lennokkaan ja nopeatempoisen pelin myöhemmistä kentistä uuvuttavia yrityksen, erehdyksen ja nuottiviivaston nuohoamisen koitoksia.

Erittäin yksinkertainen ja nopeasti puhkikulutettu peli kun on, Hextech Mayhem olisi helppo sivuuttaa olankohautuksella ohuehkon pelillisen antinsa johdosta. En lähtökohtaisesti tohtisi sitä aivan varauksetta suositella edes pc-digikaupan alta kympin sukeltavalla hintalapulla muille kuin rytmipelien suurkuluttajille. Viheliäisen tarttuvat kappaleet, kaunis ulkoasu ja viekkaasti hienosäädetty pelattavuus tarjoavat kuitenkin sen verran viihdyttävän kokonaisuuden, että pelille kannattaa antaa mahdollisuus. Jos ei muuten, niin edes rokkitreenin nimissä.

6/10
JulkaisijaRiot Forge
PeligenretMusiikki, Rytmi
Pegi-ikärajatK-7
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa