Pelto, kuokka ja miekka
Square Enix on viime aikoina julkaissut paljon pienemmän budjetin pelejä. Yksi näistä on roolipeliä ja farmisimulaatiota yhdistelevä Harvestella, joka on selvästi firman yritys päästä Rune Factoryn markkinoille.
Pelin alussa pelaajahahmo altistuu quietukselle, vuodenaikojen välissä tapahtuvalle ilmiölle, ja herää pienestä kylästä muistinsa menettäneenä. Kylässä hän tapaa niin ikään muistinmenetyksestä kärsivän Arian, joka kertoo saapuneensa tulevaisuudesta tutkimaan seaslight- jättikristalleja. Pelaajan hahmon vastuulle annetaan läheisen pientilan ylläpito, ja samalla pitäisi selvittää, kuka tai mikä Aria on. Entä miten hän on kytköksissä kehittynyttä teknologiaa käyttäviin Omen-olentoihin?
Yllättäen juonella on pelissä suuri rooli. Se on hyvin tarinavetoinen ja muistuttaa tältä osin erehdyttävästi pikemmin täysveristä roolipeliä kuin simulaattoria. Tarina ei olekaan lainkaan hassumpi, ja se sisältää muutamia todella mielenkiintoisia käänteitä ja teemoja, joissa käsitellään raskaita asioita, kuten kuolemaa ja identiteettiä. Tarinan pohjavire on melankolinen, jopa surumielinen, mikä luo peliin aivan omanlaisensa tunnelman.
Jos Rune Factoryt ovat suunnilleen puoliksi seikkailua ja puoliksi maatilasta huolehtimista, Harvestellassa suhde on paljon enemmän kallellaan seikkailua kohden. Peli toki sisältää perinteistä kasvien kasvattamista ja myymistä, mutta nämä mekaniikat ovat melko yksinkertaistettuja ja simppeleitä. Esimerkiksi eläimistä huolehtimiseen riittää, kunhan varastoi siiloon tarpeeksi rehua. Farmiosio on olemassa seikkailuosioiden tukemiseksi eikä päinvastoin, kuten tällaisissa peleissä yleensä.
Taistelusysteemi on reaaliaikainen ja perustuu käytännössä yhden napin paineluun sekä erikoisiskuihin. Homman suola ovat 15 eri ammattia, joista kolmea voi pitää kerralla mukana. Ideana on muokata valikoimaa kuhunkin luolastoon sopivaksi esimerkiksi tuomalla tulta käyttävä ammatti paikkaan, jonka viholliset ovat alttiita tulihyökkäyksille. Systeemi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on lopulta varsin mielenkiintoinen ja kannustaa kokeilemaan erilaisia yhdistelmiä maksimaalisen tuhon aiheuttamiseksi.
Ammattisysteemiä lukuun ottamatta roolipelielementit jäävät jokseenkin kevyiksi, sillä esimerkiksi panssaria ei voi mitenkään vaihdella. Tämä on hyvä asia siinä mielessä, että se tekee pelistä helposti lähestyttävän. Toisaalta kokeneemmalle pelaajalle vähäinen muokattavuus yhdistettynä kevyeen farmisimulaatioon ja simppeliin taistelusysteemiin voivat tehdä pelistä turhankin yksinkertaisen.
Aika on farmipeleissä aina tärkeä elementti, ja Harvestellassa se on sitä erityisesti. Kello etenee nopeaa tahtia, ja on tärkeää osata hahmottaa, mitä jäljellä olevalla ajalla ehtii tehdä. Luolastot ovat niin pitkiä, ettei niitä pysty tekemään kokonaan yhden päivän aikana. Siksi niistä pitää etsiä oikopolkuja, joita avaamalla aiempia osioita pystyy ohittamaan seuraavalla käynnillä. Pelaajan on usein tehtävä valinta, käyttääkö kallisarvoista aikaa oikopolun avaamiseen vai yrittääkö ehtiä potentiaalisesti vielä pidemmälle, ennen kuin hahmo kyykkää väsymyksestä keskiyöllä. Tämä tuo luolastojen tutkimiseen mukavasti jännitettä, kun pelaajan täytyy jatkuvasti arvioida ajan riittämistä.
Viime vuoden lopun kovassa pelitarjonnassa Harvestella jäi varmasti vähälle huomiolle, mikä on todella sääli, sillä alhaisista tuotantoarvoista huolimatta se on laadukas ja omaperäinen genrensä edustaja. Sen yksittäiset osaalueet eivät ehkä ole monipuolisimpia, mutta ne toimivat yhdessä oikein hyvin. Peliä on hauska pelata, ja sen tarina koskettaa monin kohdin aidosti.