Dark Soulsia puhelimessa
Jyväskyläläisen Direlight-studion Grimvalor-toimintapeli ei peittele esikuviaan. Vahvoja vaikutteita on otettu sekä FromSoftwaren Souls-pelisarjasta että metroidvania-lajityypistä.
Mobiililaitteille julkaistun Grimvalorin konsepti on helppo hahmottaa, mikäli kaksi edellä mainittua lajityyppiä ovat tuttuja. Sivulta päin kuvatussa pelissä seikkaillaan haarautuvissa luolastoissa, joissa suljetut haarat avautuvat hankkimalla uusia kykyjä ja avaimia. Pomotaisteluiden ilme sekä kokemuspisteinä ja pelivaluuttana toimivat sielunkappaleet taas on otettu kuin suoraan Dark Soulsista. Lainassa ovat myös hissit, jotka avaavat oikoreittejä kinkkisempien paikkojen ohi, vaikka Grimvalorin pelialueiden suunnittelu jää jälkeen esikuvansa nerokkuudesta.
Grimvalorin kevyet roolipelielementit tarjoavat mahdollisuuden säätää esimerkiksi hahmon hyökkäysvoimaa ja -nopeutta sekä kestävyyttä, vaikka vaikutukset tuntuvat pelatessa lähinnä hienosäädöltä. Enemmän merkitystä on aseilla, jotka nostavat hyökkäysvoimaa reilummin harppauksin. Aseiden osalta valinnanvaraa on vähän, sillä tarjolla on vain muutama erilainen asetyyppi.
Virtuaalinäppäimistöllä ohjailtava toiminta ei ole tuntumaltaan ihan niin napakkaa kuin toivoisi. Pelin edetessä vastaan tulee muutamia tasoloikkakohtia, joissa ilmavan tuntuinen ohjaus tuottaa harmaita hiuksia. Tunnottomat virtuaalinäppäimet taas johtavat toisinaan virhepainalluksiin, joilla voi olla etenkin taistelun tiimellyksessä kohtalokkaita seurauksia.
Taisteleminen on kuitenkin yksinkertaisuudessaan toimivaa. Kevyet hyökkäykset ovat avain vihollisten kurittamiseen, mutta tarjolla on myös hitaampia ja voimakkaampia iskuja, jotka voivat vaikkapa tainnuttaa vihollisen hetkeksi. Viholliset antavat ystävällisesti visuaalisia vinkkejä hyökkäyksistään, mikä taas avaa tilaisuuden väistää iskut ja lyödä vastaan.
Etenkin pomotaisteluissa toiminta kuitenkin perustuu pitkälti hyökkäysnapin hillittömään survomiseen väistöjen välissä. Isommat pomopahikset tekevät kertaiskuilla reilusti vahinkoa, mutta käytännössä vihollisten hyökkäyksissä on vain muutamia vaihtoehtoja, joten niiden ennakoiminen ja väistäminen on helppoa. Loppujen lopuksi taisteluiden voittaminen onkin enemmän kiinni kärsivällisyydestä kuin taidosta.
Grimvalor luottaa haasteen luomisessa liiaksi isoihin vihollismassoihin. Perusviholliset ja pomot antavat reilusti tilaa väistöille, mutta kun vastassa on lauma hämähäkkejä ja jousiampujia, tulee toiminnasta tukalaa. Periaatteessa tässä ei ole mitään vikaa, mutta ainakin puhelimen ruudulta oman hahmon erottaminen menee melkoiseksi tihrustamiseksi. Lisäksi ruuhkaisemmat kohtaukset tapaavat koetella suorituskykyä ainakin iPhone 7:llä, mikä hankaloittaa selviytymistä entisestään.
Puutteistaan huolimatta Grimvalor on perusteiltaan kelvollinen toimintapeli. Sivulta kuvattu Dark Souls on tehty paremmin ja omaperäisemmin jo muutaman vuoden ikäisessä Salt & Sanctuaryssa, mutta puhelimella tai tabletilla pelaaville Grimvalor ainakin hillinnee nälkää – paremman puutteessa.