GRID Legends -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 232. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Paljon draamaa tyhjästä
Vanhojen hyvien pelisarjojen haikailu toi GRIDin takaisin vuonna 2019, mutta vanhojen eväiden lämmittely ei juuri vakuuttanut hupikaahailusta ihastuvia. Nyt EA:n siipien alle siirtynyt Codemasters palaa asiaan GRID Legendsillä, joka lupaa lisää ensimmäiseen paluuseen verrattuna.
Ehkä merkittävin yksittäinen uudistus on Driven to Glory -juonitila. Netflixin dramatisoitu F1-dokumenttisarja Taistelu paalupaikasta on selvästi aiheuttanut kateutta pelipuolella, sillä GRID Legends on jälleen yksi peli, johon on loihdittu dramatisoitu juonikaari dokumenttisarjan muottiin.
Lopputulos on melkoista siirappia. Tarina käsittää 36 kilpailua, joiden välissä tapahtuvat käänteet esitetään osin Salkkarit-tason näyttelemisellä, osin muutamalla tekstirivillä. Digitaalisissa lavasteissa kuvattu tuotanto on sen verran heiluvaisesti kuvattu, että kameraryhmällä lienee ollut pahakin jalustapula. Pelaajahahmon nimi on vain Driver 22, eikä hahmo esiinny tai sano mitään dokumentin aikana.
Tuttujen GRID-hahmojen arkkivihollisuuksiin keskittyvä draama etenee tuskallisen hitaasti ja arvattavasti, ja sen esitys jää kaikin puolin lättänäksi. Hyvää kampanjatilassa on tavoitteiden portaittainen kiristyminen kisoissa ilman F1 2021:n juonitilan erikoisia reunaehtoja. Juonikampanjasta riittää hupia pariksi illaksi.
GRID Legends kasvattaa rata- ja autovalikoimaa kiitettävästi. Ratoja on yhteensä yli 130, mutta niiden taso vaihtelee. Oikeilla radoilla käydään harvoin, ja pelin suosimat lukuisat katuradat ovat ahtaita. Autovalikoimassa on haettu monipuolisuutta erilaisilla sähköautoilla, rekoilla, maastureilla, GT-autoilla ja niin edelleen. Autojen lukumäärän huomioiden ne on mallinnettu ilahduttavasti sisätiloja myöten.
Ajettavuuden suhteen tilanne on toinen. Autot muistuttavat toisiaan luokasta toiseen huomattavan paljon, ja GRID Legendsin ajotuntuma on muutenkin hiukan liukas. Autot menevät pienessä tahmeassa luisussa suurimman osan ajasta, eikä auton sijoittaminen tarkasti ole intuitiivista. Nopeimmissa kilpaluokissa piirre ärsyttää yhdessä hiomattomien ratojen kanssa. Ärsyttävyyksiä saisi anteeksi takaisinkelauksella, mutta jostain syystä GRID Legends haluaa pitää kiinni kolmen takaisinkelauksen rajasta per kilpailu. Se on outoa vanhankantaisuutta pelisarjalta, joka oli mukana keksimässä koko ominaisuutta.
Urakisojen lisäksi voi luoda omia kilpailuita ja turnauksia. Kilpailijoiden määrä on nostettu 22:een, ja tekoälystä on haluttu tehdä ikään kuin ryhmäytyvä, jolloin autojonon sijaan keskinäiset kamppailut tapahtuisivat pienemmissä autoryhmissä. Tämä muodostuu kuitenkin melkoiseksi haasteeksi katuradoilla ja tietyissä mutkissa, joissa peli on täysin kykeneväinen luomaan Helsingin työmatkaliikennettä muistuttavan ruuhkan.
Muuten GRID Legendsin uudistukset kohdistuvat moninpeliin, josta on haluttu tehdä aidosti alustavapaa. Se ansaitsee hatunnoston. Kisoihin on myös lisätty mahdollisuus helpolle liittymiselle, jotta kaverit voivat piipahtaa esimerkiksi yksinpeliin.
GRID Legends on monelta osin parannettu painos kylmäksi jättäneestä GRIDistä, mutta lopputuloksesta on edelleen vaikea innostua. Luvassa on kohtuullista kaahailuhupia pariksi illaksi, ja ainakin erilaiset autot ja kilpamuodot tarjoavat vaihtelua.