Tympeää tappelua teatterissa

Sivuttaissuunnassa etenevillä kamppailupeleillä, kuten Double Dragon, Final Fight ja Streets of Rage, on pitkät ja kunniakkaat perinteet, jotka syntyivät jo 1980-luvun alussa. Verkkokauppojen uutuustappelu Foul Play on selkeästi tietoinen lajinsa taustoista, mutta valitettavasti se osoittautuu vain valjuksi kopioksi aidosta asiasta.

Kaksiulotteisessa pelissä kohdataan vihollisia, jotka ryntäävät ryppäissä pelaajan kimppuun. Kamppailut voittamalla edetään kentissä aina hitusen eteenpäin, jolloin ruutu täyttyy taas uusista vihollisista.

Tappelut tapahtuvat teatteriympäristössä, jossa taustan rekvisiitat vaihtuvat lennossa. Tehokeino on ollut tyylikkäästi käytössä viimeksi Black Knight Swordissa ja Puppeteerissa. Niiden tasolle Foul Playn esillepano ei yllä, vaikka teatteriestetiikka onkin näennäisen näyttävää ja viehkeän värikästä. Ääniraidaltaan anti on puolestaan harvinaisen itseään toistavaa ja tympeää.

Pahin puute löytyy kuitenkin tappelumekaniikasta. Harmillisesti eteneminen on niin yllätyksetöntä ja puuduttavaa, ettei pelissä halua kehittyä paremmaksi, vaan sisällöstä alkaa etsiä porsaanreikiä. Ja niitähän löytyy, sillä peliä voi esimerkiksi pelata toistamalla vain ja ainoastaan yhtä liikettä katsomatta edes tv-ruudulle. Joko laatuvalvonta on ollut puutteellista tai sitten tekijöiltä uupuu kunnianhimoa pahemman kerran.

Parhaimmillaan Foul Play on luonnollisesti yhteistyössä kaverin kanssa, mutta silloinkin anti on kovin yksitoikkoista ja epäselvää. Kuiva kokonaisuus unohtuu jo ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.

3/10
KehittäjäMediatonic
JulkaisijaMastertronic
PeligenretTappelu
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa