Nintendon valtasormukset
Advance Warsin paluu on ollut jo melkein vuoden ajan hyllytettynä Ukrainan sodan johdosta, mutta Nintendo-taktikoinnin ystävät voivat kääntyä sentään Fire Emblemin puoleen. Vuoropohjainen fantasiasarja on jatkunut näin heti vuoden alussa Fire Emblem Engagella, joka ei edusta sarjaa välttämättä kunnianhimoisimmillaan. Se silti löytää oman tapansa muovata tuttua toimintaa asteen verran erilaiseen suuntaan.
Kolmen vuoden takaiseen Fire Emblem: Three Housesiin nähden Engage on jälleen suoraviivaisempaan rakenteeseen luottava Fire Emblem -koitos. Seikkailun alussa ei siis tehdä minkäänlaista valintaa haluamastaan ryhmittymästä, jonka koettelemuksia seurattaisiin hiljaisen sankarin silmin kokonaisen läpipeluukerran verran. Kaiken keskiössä nähdään sen sijaan aktiivisesti äänessä oleva myyttinen soturihahmo Alear, joka herää varsin tiiviin kerronnan rajoissa tuhannen vuoden nokosilta puolustamaan maailmaa muinaiselta pahuudelta.
Pelaajalle ei siis välttämättä synny henkilökohtaista sidettä tarinaan, eikäi maailma ylipäätään jätä mieleen hirveästi muisteltavaa. Taistelun lomassa pelaajan armeijaan liittyy edelleen värikkäitä hahmoja, ja muutamaan otteeseen toimintaankin on onnistuttu ujuttamaan kiehtovia kerronnallisia jippoja. Silti selvästi tärkeimpiä Engagessa ovat järjestelmälliset muutokset, joista pääosa on sidottu osaksi niin sanottuja Emblem-sormuksia.
Sormukset ovat käytännössä uusi sotureille käyttöön asetettava varuste, joka ei pelkästään voimista hahmoja. Sormuksissa asuu Marthin ja Lucinan kaltaisten vanhojen Fire Emblem -sankarien henkiä, jotka monipuolistavat hahmojen kykyjä. Välittömänä etuna sormukset antavat käyttäjilleen myös mahdollisuuden ottaa väliaikaisesti aina vain voimakkaammaksi kehkeytyvän Engage-taistelumuodon, joka tuo mukanaan lisää sormuskeskeisiä erikoistaitoja ja lopetusliikkeitä. Käytännössä taisteluja viedään astetta satumaisempaan ja lennokkaampaan suuntaan.
Sormuksien käyttäminen vahvistaa vähitellen hahmojen ja niissä asuvien henkien sidettä. Tämä antaa mahdollisuuden opettaa taistelijoille pysyvästi erilaisia lisätaitoja, jotka voivat esimerkiksi tuoda käytettäväksi kokonaan uusia passiivisia kykyjä tai jopa avata useampia asetyyppejä. Pidemmän päälle pelaajalla onkin mukavasti valtaa päättää, millaisia sotureita omassa armeijassa nähdään. Käytännössä kuka tahansa hahmoista voi ottaa käyttöönsä minkä tahansa vapaana olevista Emblem-sormuksista, vaikka sen erityispiirteet eivät välittömästi tuntuisi hahmolle sopivilta.
Intelligent Systemsin väki ei halunnut sormuksien kuitenkaan hallitsevan koko peliä. Ensinnäkin sormuksia on hyvin rajattu määrä, minkä lisäksi tarina määrittelee valtaosan ajasta sen, mitkä niistä ovat milloinkin pelaajan ulottuvilla. Järjestelmä pääsee kunnolla omilleen vasta seikkailun loppusuoralla, mikä on sen tarjoamien mahdollisuuksien valossa tavallaan sääli. Sormusten säätely on silti samalla pelin onnistunein tarinankerronnallinen kikka, sillä se auttaa muistuttamaan pelaajaa pysymään varpaillaan tehtävästä toiseen. Perusasioiden hallitsemisen merkitys korostuu jälleen.
Muutoin Engage on peruspätevää Fire Emblemia pienin viilauksin ja varovaisin yllätyksin. Yhteenottoja saa katsella hieman uusin silmin muun muassa hienoisesti päivitetyn asejärjestelmän myötä. Miekkojen, kirveiden ja keihäiden välillä toimiva kivi-paperi-sakset -idea muhii yhä konepellin alla, mutta siihen on tuotu lisäpontta mahdollisuudella riisua vihollisia väliaikaisesti aseista, jos näillä sattuu olemaan käytössä sankariin nähden heikompi asetyyppi. Pomovastustajistakin on tehty usein nyt uhkaavampia useilla elinvoimapalkeilla, kun taas aseiden käytön suhteen on palattu Fire Emblem Fatesin malliin. Varusteet eivät hajoa käytössä taikasauvoja ja parannusesineitä lukuun ottamatta.
Sotimisen ulkopuolella aikaa vietetään leijuvalla Somniel-saarella, joka ajaa sankareiden tukikohdan virkaa. Vapaasti vaellettavana alueena se tuo tarkoituksellakin mieleen Three Housesin luostarikoulun, sillä varusteiden ostamisen ohella se tarjoaa mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa Alearin armeijan kaikkien jäsenten kanssa.
Somnielissa tapahtuva seurustelu ei silti tunnu yhtä luonnolliselta ja merkitykselliseltä kuin edellisessä pelissä. Osaltaan tämä johtuu Engagen epämääräiseksi ja etäiseksi jäävästä maailmanrakennuksesta, mutta myös siitä, että Somnielista on tehty enemmänkin huvipuisto kuin elävältä vaikuttava virtuaalitila. Aiemmin sarjassa nähty kalastusminipeli on saanut rinnalleen esimerkiksi kuntoilu- ja lentelyaktiviteetteja. Niistä on periaatteessa mahdollista haalia käyttöönsä väliaikaisia kykytehosteita taisteluihin, mutta oikeasti hyödyllisten ja hauskojen lisäysten sijaan ne jäävät väkinäisiksi uudistuksiksi.
Selvästi mielenkiintoisin osa Somnielia on tovin pelaamisen jälkeen avautuva haastetorni. Siellä joukkoja voi koetella ja kehittää sarjataistelujen merkeissä sekä jopa epäsuoran moninpelin parissa. Useampi pelaaja voi esimerkiksi osallistua yhteisiin selviytymistaistoihin, joissa yksi osallistuja kerrallaan vastaa sankarien toimista parin vuoron ajan. Muiden pelaajien armeijoita pääsee myös haastamaan jopa itse luoduilla areenoilla, mutta vain tekoälyä vastaan. Täyttä potentiaaliaan verkkopuoli ei siis yritä edes jahdata, mutta sen mukanaolo on lopulta silti vahvuus.
Mahtipontisen ja henkilökohtaisen Three Housesin jälkeen Fire Emblem Engage on kaikin puolin selkeä sivuaskel Nintendon ja Intelligent Systemsin 32-vuotiaalle strategiasarjalle. Engage onnistuu silti tekemään Fire Emblemin hahmonkehityksen saralla yllättävän toimivia ja mukaansatempaavia kokeiluja. Ne eivät sellaisenaan vielä kohota sarjaa uusiin ulottuvuuksiin, mutta entuudestaan vahvan pohjan ansiosta taktikoimaan lähtee taas erittäin mielellään.