Tarinan jäädessä unholaan on teoksesta kuitenkin vaikea jaksaa innostua.
Alkuperäisessä F.E.A.R:issa nimetön eliittisotilas kohtasi mukavan psykopaatin, joka ohjasi psyykkisesti kloonisotilaiden armeijaa, totteli kuolleen tytön kostonhimoista haamua ja söi ihmislihaa. Pyssynpaukkeen seassa annosteltiin tehokkaita kauhumaistiaisia, kuten hallusinaatioita, pyrokinesiaa, häivähdyksiä varjoissa ja ääniä päässä. Tasapaino kauhuilun ja räiskinnän välillä toimi mainiosti ja efektirikas ympäristö antoi komeat puitteet sekasortoiselle kujanjuoksulle kohti pimeyden ydintä. Jatko-osa Extraction Point alkaa suoraan siitä, mihin emo-osa päättyy. Niin psykopaatista kuin kummituksestakaan ei päästy eroon. Aave pudottaa pakokopterin ydinräjähdyksen runtelemaan lähiöön, jossa mielipuolen nukkesotilaat odottavat aseet tanassa. Uusi tehtävänanto on yksinkertainen: haahuilkaa läpi vihamielisen maaston ja etsiytykää uudelle pakopaikalle.
Rajua toimintaa
Extraction Point onnistuu säilyttämään lähes kaikki alkuperäisen F.E.A.R.in hyvät puolet, tärkeimpänä niistä pirullisen kekseliäs tekoäly. Pelaaja ei edelleenkään ole millään tavalla avuton kloonisolttujen edessä. Ylivoima talttuu helposti yliluonnollisten refleksien avulla. Jatkuvassa tulituksessa suuliekit valaisevat pimeyttä kauniisti, luodit iskevät seiniin komeita reikiä ja ahtaat käytävät täyttyvät sirpaleista ja paksusta savusta. Hurme värjää seinät, viholliset lentävät kuin räsynuket ja kuolinparahdukset kaikuvat armottomille korville. Näinkin nätti toiminta käy kuitenkin pian puuduttamaan, sillä erilaisia vihollisia on edelleen vähänlaisesti. Sadannen samanlaisen soltun nahan puhkominen maistuu jo puulta, ja viidessadas ruumis on omanlaisensa tylsyyden rajapyykki, putkimaisten kenttien tarkoin rajatusta liikkumatilasta puhumattakaan. Ikävä kyllä, myös pelin aseet, mukaan lukien ne pari pakollista uutta tuliluikkua, tuntuvat jotenkin ponnettomilta, vaikka tehoa piisaakin. Tilannetta ei paranna juonen ohkaisuus. Koko laajennus koostuu vain matkasta kohti uutta noutopistettä – juonenkäänteitä ei ole, hahmot eivät kehity, eikä tapahtumien taustaa käsitellä kuin marginaalisesti. Koko EP tuntuu leikkaushuoneen lattialle jääneeltä juonenpätkältä – alun perin pidennetty loppukohtaus karsittiin tarinan tiivistämisen tieltä, mutta pelin saaman suosion myötä se julkaistaan Ohjaajan erikoisversiossa.
Eiköhän tämä ole jo nähty?
Extraction Point jää hiukan turhaksi kokonaisuudeksi. Räiskintä itsessään on yhtä maittavaa kuin alkuperäisessä F.E.A.R.issakin ja satunnaisesti viljellyt kauhukohtaukset saavat edelleen karvat pystyyn. Tarinan jäädessä unholaan on teoksesta kuitenkin vaikea jaksaa innostua. Kokonaisuutta ei pelasta myöskään moninpeliin lisättävät ominaisuudet, sillä verkossa käytävät mittelöt on jo julkaistu itsenäisenä, ilmaisena teoksenaan.
Alkuperäinen pistemäärä: 73/100