Expeditions: Rome -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden helmikuun numerossa 230. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Tulin, näin, kuolin

Jos antiikin Roomasta pitäisi nimetä yksi ihminen, kuka se olisi? Useimmilla arpa osuisi Julius Caesariin vähintään Asterixin ansiosta, ja siksi taktiikkaroolipeli Expeditions: Romen lähtökohta on silkkaa neroutta. Julle kuolee tässä vaihtoehtohistoriassa ennen aikojaan, jolloin pelaajan on täytettävä historiallinen tyhjiö.

Kakkamyrsky käynnistyy, kun kieroileva senaattori ajaa pelihahmon perheen tuhon partaalle. Itse luotu naistai miespuolinen sankari joutuu maanpakoon perheystävä Luculluksen hoiviin. Tämä haistaa sankarin taktisen nerouden ja tekee hänestä uuden legioonan komentajan sodassa kuningas Mithridates VI:ta vastaan. Tässä vaiheessa historia on niin vinksallaan, että nuorena upseerina vastaan tuleva Caesar saa nuolen selkäänsä. Juonittelujen perhosvaikutus ajaa Kleopatran Egyptin sisällissotaan ja tuo gallialaisheimot Rooman porteille.

Tarina on yllättävän hieno. Se pursuaa aitoja historiallisia hahmoja ja kuvaa uskollisesti Rooman ajattelua ja tapoja, ja silti mukana on nasevaa huumoria. Se toimii myös klassisena roolipelinä. Pelaajan mukana on kuuden tekoälykaverin kaarti, jota täydennetään taistelussa rivisoltuilla. Nimetyt taistelutoverit, kuten opettajaorja Syneros, verenhimoinen gladiaattori Bestia Tabat ja miestä esittävä tiedustelija Julia Calida ovat sympaattisia ja monitahoisia. Kiemuraiset juonenkäänteetkin pysyvät kiinnostavina 50-tuntisen pelin loppuun asti, ja siinä ajassa ehditään nähdä kolme sotaa sekä siviilielämää itse Roomassa.

Expeditions: Rome -arvostelu

Expeditions: Romen toinen pilari on taistelu. Joka hahmolla on luokasta ja aseesta riippuen joukko erikoiskykyjä ja hyökkäyksiä, joita yhdistellään fiksusti. Tyypillisesti eturintamassa on scutum-kilvillä varustettuja lähitaistelijoita, joita tuetaan pitkillä keihäillä takaa. Jousiampujat ja kevyt jalkaväki koukkailevat sivustaan. Taistelu tuntuu historiallisesti aidolta, ja siinä on silti XCOM-henkistä sujuvaa pelattavuutta.

Taistelu tuntuu tuoreelta myös siksi, ettei peli toista itseään. Taistelukarttoja ei kierrätetä, ja useimmissa taistoissa on uniikit tavoitteet ja erikoispiirteet. Pelaaja voi esimerkiksi joutua puolustautumaan ylivertaista vihollisjoukkoa vastaan, jolloin pitää yrittää murtaa vastustajan moraali. Monimutkaisemmassa piirityksessä kaverihahmot ja avustavat upseerit on jaettava kolmeen eri ryhmään. Ne käyvät kaikki samaan aikaan omat kamppailunsa, jolloin epäonnistuminen sivustassa voi esimerkiksi vaikuttaa etulinjan taistelun vaikeuteen.

Expeditions: Rome -arvostelu

Expeditions-sarja tunnetaan kätkettynä helmenä, jonka aiemmat osat Viking ja Conquistador pysyivät pienen piirin hupina luupäisten suunnitteluratkaisujen, turhan vaikeuden ja bugien takia. Romessa kaikki nämä ongelmat on korjattu. Kampanjassa ei ole esimerkiksi armotonta aikarajaa, joka vei huvin viikinkien seikkailuista. Peli jopa pilkkaa kyseistä ratkaisua latausruudussa ja alleviivaa sitä, että tekijästudio Logic Artists on oppinut läksynsä.

Ongelmaksi koituvat osat taistelujen ja dialogin välissä. Oman legioonan hallinta ja liikuttelu, armeijoiden kohtaamiset, alueiden valtaus ja rakentelu tuntuvat aluksi kiinnostavilta, mutta strategiapuoli paljastuu pintapuoliseksi ajanhaaskuuksi. Viimeistään puolen välin jälkeen sitä vain toivoo, että Rome keskittyisi ainoastaan vahvuuksiinsa. Suosittelen silti Caesarin isoihin sandaaleihin astumista, jos ajatus aidosti historiallisesta roolipelistä kiinnostaa vähääkään

8/10
KehittäjäLogic Artists
JulkaisijaTHQ Nordic
PeligenretRoolipeli
JulkaisualustatMicrosoft Windows
Lisää luettavaa