Egglia: Legend of the Red Cap

Nätti, hauska ja paljon tekemistä sisältävä JRPG, joka kompastuu liialliseen grindaamiseen sekä tylsään seikkailutilaan. Se viihdyttää pieninä annoksina, mutta pitkät pelisessiot alkavat nopeasti maistua puulta.

5.9.2017 12:01

Munamaailman pelastaja

Egglia on paperilla todellinen unelma-JRPG täynnä megaluokan tekijöitä. Peliä tehnyt studio Brownies on täynnä henkilöitä, joiden ansioluetteloista löytyvät muun muassa Squaren Mana-sarja sekä kulttipeli Mother 3. Musiikistakin vastaa Kingdom Heartseista tuttu Yoko Shimomura. Paperilla kaikki tämä näyttää erinomaiselta, mutta onko peli yli kymmenen euron suolaisen hintansa väärti?

Egglia on höpsö ja humoristinen tarina punalakkisesta Chabosta, joka eräänä päivänä tippuu taivaalta keskelle tyhjää kylää. Siellä hän tapaa haltiatyttö Robinin ja tämän keijukumppani Marigoldin. Yleensä punalakit ovat hyvin väkivaltaisia, mutta pudotuksen seurauksena sarvensa menettänyt Chabo osoittautuu oikein mukavaksi veikoksi. Robin paljastaa ennustusten kertoneen Chabon saapumisesta, sillä tällä on ainoana henkilönä kyky avata munia, joiden sisälle Egglian kuningaskunta on hajotettu, ja palauttaa hajotetut alueet jälleen paikoilleen.

Matkan varrella Chabo ja Robin tutustuvat veikeisiin ja hauskoihin hahmoihin, kuten kivistä kaiken tietävään örkkiin tai maailmanvalloitusta kapitalismin avulla hautoviin peikkokaksosiin. Hahmot ovatkin tarinan parasta antia, sillä niiden dialogi on aidosti hauskaa ja hersyvää – uuden tuttavuuden tapaaminen on aina ilo. Vakavasta tai syvästä juonesta ei missään nimessä ole kyse, mutta miellyttävät hahmot pitävät mielenkiintoa juuri sopivasti yllä varsinaisen seikkailun ohessa.

Egglia: Legend of the Red Cap

”Eggliaan on lisätty mekaniikkoja useista markkinoiden kuumimmista peleistä.”

Egglia: Legend of the Red Cap

Eggliaan on lisätty mekaniikkoja useista markkinoiden kuumimmista peleistä. Varsinainen seikkailu hoidetaan vuoropohjaisesti kuin strategiapeleissä ikään, minkä lisäksi pelistä löytyy aimo annos Pokémonia ja ripaus The Simsiä. Kaupungissa voi sisustaa ja päivittää omaa taloaan sekä jutella kavereille ja ottaa heiltä vastaan tehtäviä.

Kavereille voi myös lahjoittaa esineitä ystävyyssuhteen parantamiseksi, mikä puolestaan avaa lisää munia Chabon avattavaksi. Tietyn pisteen jälkeen kaverisuhteiden parantaminen onkin ainoa keino edistää pääjuonta. Kaupungissa voi myös pyydystää ruoka-annoksilla henkiolentoja, jotka auttavat itse seikkailuosuuksissa, sekä kehittää niitä itse kasvatetuilla kristalleilla ja kasveilla. Henkiolentoja on yhteensä 70 erilaista, joten kerättävää riittää.

Peli sisältää runsaasti tekemistä, joten rahoilleen saa taatusti vastinetta, jos henkiolentojen kerääminen tai talon sisustaminen kiinnostavat. Harmillisesti itse seikkailuosuudet jäävät pelin heikoimmaksi anniksi, mikä harmittaa erityisesti, sillä ne ovat keskeisessä roolissa kaiken muun sisällön kannalta. Seikkailut käydään heksapohjaisilla kartoilla, joilla liikutaan tai taistellaan arpakuutiota heittämällä. Taktista ulottuvuutta seikkailuissa on hyvin vähän, sillä arpakuutio määrittelee pitkälti sen, mitä kannattaa tehdä tai minne liikkua. Taisteluissa ei yleensä tarvitse miettiä kuin sitä, onko mukana vastustajaan loitsuillaan tepsivää henkiolentoa tai pitäisikö käyttää huono heitto taistelemiseen vai kartalta löytyvän aarrearkun avaamiseen.

Seikkailuista löytyneitä esineitä käytetään kaupungeissa esimerkiksi talojen tai huonekalujen rakentamiseen, mutta kaikki se vaatii materiaaleja yleensä niin paljon, että grindaaminen on ehdoton vaatimus. Materiaaleja voi kerätä suurempia määriä juoksemalla läpi vaikeampia versioita kentistä, mutta hahmon ja henkiolentojen pitäminen tarpeeksi korkeatasoisina vaatii luonnollisesti lisää grindausta. Pääjuonta on sentään mahdollista edistää ilman jatkuvaa uurastamista, mutta kaikki muu sivuaktiviteetti vaatii kenttien sahausta uudestaan ja uudestaan.

Kokonaisuutena Egglia on hintaansa nähden hieman liian epätasainen paketti, jotta sitä kehtaisi varauksetta suositella. Graafisesti se on varsinkin mobiilipeliksi näyttävä tapaus ilmeikkäine hahmoineen ja värikkäine 3D-grafiikkoineen. Kaupunkiaktiviteetit ovat kivoja ja pelin huumori sekä hahmot suorastaan rakastettavia, mutta seikkailuosuudet pilaavat kokonaisuuden. Ne ovat yksinkertaisesti aivan liian itseään toistavia ja pelimekaanisesti tylsiä, jotta niitä jaksaisi kovin kauaa sahata esineiden perässä. Se on sääli, sillä muilta osin Egglia on varsin veikeä ja pelattava paketti.

6/10
JulkaisijaDMM.com
PeligenretRoolipeli
Pegi-ikärajatK-7
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa