Demon’s Souls -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Uusia mahdollisuuksia
Sonylla piisaa monia katumustarinoita PlayStation 3:n ajoilta, ja yksi niistä kantaa nimeä Demon’s Souls. Yhdessä japanilaisen FromSoftwaren kanssa tuotettu peli kävi läpi monimutkaisen kehitysprosessin, jonka päätteeksi Sonyn usko haastavaan ja vaikeasti esiteltävään peliin oli niin olematon, että yhtiö päätti olla tuomatta sitä ollenkaan länsimaihin. Apuun riensivät onneksi ensin Atlus ja sitten Namco Bandai, joiden avulla Demon’s Soulsista ei tullut pelkästään kulttihitti vaan yksi menneen vuosikymmenen vaikutusvaltaisimmista teoksista.
Sony on sittemmin paikannut erhettään palaamalla yhteen FromSoftwaren kanssa Bloodbornen merkeissä, ja reilun vuosikymmenen jälkeen Demon’s Souls saa remasteroinnin uuden konsolin julkaisupelinä.
PlayStation 5:lle kehitetty Demon’s Souls ei ole enää FromSoftwaren käsialaa, vaan työhön on pestattu amerikkalaistaustainen Bluepoint Games. Texasissa vaikuttavalle tiimille kyseessä ei ole sen ensimmäinen rodeo, vaan se on tehnyt Sonylle useampia remasterointeja ja Shadow of the Colossuksen kiitellyn PlayStation 4 -uusioversion.
Periaatteiltaan uusi Demon’s Souls edustaa seuraajaa Bluepointin edelliselle työlle. Kehittäjien tarkoituksena ei ole ollut luoda modernisoidumpaa tulkintaa Dark Soulsin isästä vaan varmistaa, että vanhat pelilliset meriitit pääsevät loistamaan myös tänä päivänä. Keskeisimpänä tämä tarkoittaa, että tuttu pelattavuus on ennallaan ja kääritty nyt entistä näyttävämpään ja soljuvampaan pakettiin.
Demon’s Souls on siis vuonna 2020 kovin sama peli kuin vuonna 2009. Tarjolla on edelleen haastavaa reaaliaikaista toimintaa, jossa pienikin virhe voi johtaa kuolemaan sekä valuutan ja kokemuspisteiden virkaa hoitavien sielujen täysmenetykseen. Pelihahmon ohjaamisessa on läsnä myös huomattava animaatioprioriteetti, jolloin liikkeissään ei voi olla täysin holtiton, vaan tiukoissakin tilanteissa laskelmoitu liikkuminen on oleellista.
Uudesta kehittäjästä huolimatta meininki on tuttua aina tuntumaa myöten. Alkuperäistä peliä on käytetty tarkasti pohjana esimerkiksi viholliskäyttäytymisessä, ja jopa monet Souls-peleistä sittemmin häivytetyt ideat ovat osa PS5:n Demon’s Soulsia. Pelihahmo pystyy kanniskelemaan mukanaan vain rajatun määrän esineitä, taskusta ei löydy itsekseen täyttyvää parannusputelia, maailmanrakenne on rajallisempi, ja tarkastuspisteinä toimivia arkkikiviä on hyvin niukasti.
Demon’s Souls ei silti ole tänä päivänä aiempaa huonompi tai vanhentunut peli. Tietyt erot myöhempiin seuraajiin tuntuvat itse asiassa jännittäviltä erilaisuudellaan ja auttavat peliä nousemaan edukseen muiden From- Softwaren taituruuksien joukosta. Tarkka pelillinen jäljittely myös tarkoittaa, että Demon’s Soulsin vaihteleva kirjo erilaisia pomotaisteluja on ennallaan ja toimii oivana muistutuksena siitä, miten paljon intoa ja kunnianhimoa From- Softwarella oli jo alkuperäistä peliä suunnitellessaan. Muutamia lisäyksiä on tehty lähinnä pienillä lisävarusteilla, jotka auttavat tukemaan vanhaa kokemusta sitä rikkomatta.
Isoimmat muutokset PS5:n Demon’s Souls tarjoaa teknisillä viilauksillaan. Peli pyörii oletuksena tarjottavassa Perfomance-tilassa ihanasti 60 fps:n vauhdilla dynaamisessa 4K-tarkkuudessa, mikä on jo itsessään hyvä keino viedä kokonaisuutta eteenpäin. Varsinainen sukat jaloista räjäyttävä ominaisuus on kuitenkin lataustaukojen lyhyys. Souls-pelit ovat olleet konsoleilla aina verkkaisia lataajia, mutta nyt odottelut ovat lähinnä viiden sekunnin luokkaa. Tällä on erityisesti suuri motivoiva vaikutus, sillä tappio varsinkin pomoja vastaan ei tunnu enää niin tuskalliselta, kun kärsimystä ei ole lisäämässä kännykän selaamiseen ajava häpeäruutu.
PS5:n uusista keskeisistä ominaisuuksista on käytetty varovaisesti DualSense-ohjaimen tärinää. Sen avulla korostetaan erityisesti ympäristössä aistittavia yksityiskohtia, joista huomattavimpia ovat romahtavat rakennelmat. Esimerkiksi pomon rynnistäessä päin rikkoutuvaa pylvästä voi käsissään tuntea yksittäisten kivien putoavan maahan ympärillä. Kiivaan yhteenoton aikana efektiä ei ehdi kauheasti ajattelemaan, mutta tunnelman rakentamisessa se on oma hauska lisänsä.
Uusittu Demon’s Souls näyttää upealta. Visuaaliset elementit on luotu alusta alkaen uusiksi, ja pelin maailma herääkin aivan uudella tavalla eloon. Ällisteltävää piisaa sekä uusille pelaajille että konkareille, joskin uudistuksilla on myös hintansa. Näyttävyyden mukana tulleet yksityiskohdat efekteistä uusittuihin hahmomalleihin, arkkitehtonisiin ratkaisuihin ja animaatioihin ovat herättäneet syystä paljon pohdintaa siitä, miten paljon ne ovat linjassa alkuperäisen teoksen kanssa. Souls-pelien hienovaraista tunnelmaa välitetään juuri visuaalisilla elementeillä, mutta uudessa pelissä ne edustavat usein näyttävää mahtipontisuutta ja pröystäilyä. Se puuttui varsin surumielisestä alkuperäispelistä.
Ongelma ei ole varsinaisesti valtava, sillä uusittunakin Demon’s Souls on vaikuttava koitos, jonka monet kohtaavat nyt vieläpä ensimmäistä kertaa. Se muistuttaa kuitenkin siitä, kuinka pelien tekninen modernisointi ei tarkoita aina puhdasta parannusta entiseen. Ironisesti Demon’s Souls tuntuu menettäneen osan sielustaan ja saa PS5-version haiskahtamaan jäljitelmältä. Asiaa sopii harmitella, sillä klassikkoa on lähdetty selvästi elvyttämään arvostuksesta alkuperäisteosta kohtaan.
Ei ole silti epäilystäkään, etteikö Demon’s Soulsin uusiminen olisi kiitoksen arvoinen teko Sonylta ja Bluepoint Gamesilta. Hinku Souls-pelien pariin on yhä suuri, joten on hienoa, että niistä ensimmäistä voi pelata nyt sujuvasti modernilla laitteella. Mullistusten osalta PS5-versio ei vertaudu Resident Evil 2:n tai Final Fantasy VII Remaken kaltaisiin uusioversioihin, mutta se ei pääse häiritsemään, kun pohjalla on niinkin laadukas alkuperäisteos.