Sulavampi, näyttävämpi ja uskottavampi
Kuten tavaksi on tullut, Team Ninjan Dead or Alive -sarjan yhteydessä on aina pakko mainita tissit. Hoidetaan se tälläkin kertaa pois alta heti kättelyssä ja muistutetaan, että Dead or Alive -sarjan kaiken fanipalvelun ja heruttelun alla on aina piillyt hiottu, tasapainoinen ja oman tiensä löytänyt taistelumekaniikka. Dead or Alive 6 haluaa tällä kertaa korostaa etenkin jälkimmäistä piirrettä. Vaikka peli ei kokonaan hylkääkään hahmojensa muodollisuuksia, niitä ei korosteta yhtä räikeästi kuin Dead or Alive 5:ssä. Leijonanosa niin nais- kuin miestaistelijoiden paljastavimmista kosmeettisista lisistä on jopa ”siistitty” emopelistä maksumuurin taakse.
Edellispolvella nähdyn Dead or Alive 5:n viimeinen Last Round -versio kääntyi jo mukiinmenevästi nykyiselle laitekannalle, mutta täysin uuden Dead or Alive 6:n tarpeellisuus ilmenee jo ensikosketuksella. Kuudes taisteluturnaus on huomattava askel eteenpäin niin ulkoasunsa kuin teknisen suorituskykynsäkin puolesta, sillä Dead or Alive 6 on kepeästi sarjan näyttävin ja sulavin mätkintäkokemus. Myös taistelumekaniikkaan tehdyt uudistukset tuntuvat palvelevan niin sarjan veteraaneja kuin uusia tulokkaitakin, sillä turpaanvedon saloja tuodaan aiempaa paremmin ja viihdyttävämmin esille.
Uuden järjestysnumeron myötä Dead or Alive 5: Last Roundin turboahdetusta kokonaisuudesta otetaan luonnollisesti jonkin verran takapakkia hahmokaartin, kenttien ja pelimuotojen osalta, mutta Dead or Alive 6 on jo julkaisussaan varsin sisältörikas paketti verrattuna vaikkapa Street Fighter V:n kaltaisiin lajityypin tämän polven japanilaisedustajiin.
Näin julkaisussa kokonaisuus on rakennettu erityisesti yksinpelaajia ja paikallisen moninpelin ystäviä silmälläpitäen, sillä mukana on Versus-tilan, perinteisten kahdeksan ottelun Arcade-tilan sekä parempiin tuloksiin kannustavien selviytymis- ja aikatilan ohella sopivan pölhö tarinakampanja ja uusi haastepohjainen DOA Quest -kampanja. Viihdyttävä tarina on jaettu kepeisiin hahmokohtaisiin pätkiin, joiden juonellisessa annissa ei sinänsä ole päätä eikä häntää, mutta ne tuovat mukavasti esiin sekä tuttuja hahmoja että uusia tulokkaita, jotka ovat katutappelija Diego ja suomalaistaistelijatar NiCO.
Siinä missä hämmentäviä keskusteluja ja mukadramaattista ninjatoimintaa kuhiseva tarina on koluttu maksimissaan muutamassa illassa, uusi tulokas DOA Quest tuo puuhasteltavaa pidemmällekin aikavälille. Sen taistelut ovat haastepohjaisia, eli pelaajien on täytettävä otteluiden aikana kolme haastetta haaliakseen parhaat tulokset ja keräilytavarat.
Haasteisiin saattaa lukeutua vaikkapa tiettyjen hyökkäys- tai puolustusliikkeiden käyttäminen, mikä virkistävästi pakottaa satunnaisemmatkin pelaajat pois turvallisista vakiokomboistaan. Tämä tuo kahinointiin lisäjännitystä ja –haastetta, minkä lisäksi peli ennen kaikkea ohjaa tarvittaessa vaadittavien liikkeiden opetusosioihin. Mikä parasta, kehittäjät ovat lisänneet mukaan uusia DOA Quest -haasteita pelin julkaisun jälkeen.
Vielä kirjoitushetkellä pelin verkkopuoli on rajoittunut pelkkiin rankattuihin otteluihin, mutta sisältöpuutteeseen pitäisi tietojen mukaan tulla korjauksia jo lähiaikoina. Rankatuissa otteluissa on aina löytynyt runsaasti peliseuraa sutjakasti, vaikka vastustajan verkkoyhteyden vaatimustason olisi määrittänyt tappiin asti.
Dead or Alive 6:n aiemmista osista tuttu taistelumekaniikka itsessään on äärimmäisen yksinkertainen ja sujuva. Potkuille, lyönneille, heitoille ja tarkkaa ajoitusta vaativille vastaotteille on omat näppäimensä, ja niiden välillä vallitsee toimiva tasapaino. Alakynnessä oleva pelaaja voi vastaotteilla kääntää tilanteen nopeasti edukseen, ja tällä kertaa pelaajat voivat vaihtoehtoisesti taistella joko kolmella tai neljällä vastaotteella. Kolmen otteen järjestelmä soveltuu paremmin aloittelijoille, sillä se erottelee vastaotteet vain ylä-, keski- ja alahyökkäyksille, kun taas hieman enemmän pelisilmää vaativassa neljän otteen järjestelmässä keskitason hyökkäyksille on erillinen vastaote potkuille ja lyönneille.
Suurin uudistus on Break-erikoisliikkeet, joita pääsee latomaan erillisen Break-mittarin täyttyessä. Täydellä mittarilla voi murtaa itsensä vastustajan puolustuksen läpi Break Blow -hyökkäyksellä tai tuhoisalla Fatal Rush -kombolla. Niiden sijoittamisen täysin yhden näppäimen varaan pelättiin alkuun rikkovan pelin sujuvuuden ja nautinnollisuuden etenkin verkkopelin puolella. Erikoishyökkäyksiä sokeasti latelevat ajautuvat kuitenkin nopeasti alakynteen, sillä kärsivällinen pelaaja saa samaa liikettä suoltavia pelaajia vastaan yliotteen samaisen mittarin avulla suoritettavalla takuuvarmalla Break-vastaoteella. Tasapaino on hyvä, ja kokonaisuus toimii loppujen lopuksi yllättävänkin viihdyttävästi.
Vaikka Dead or Alive 6:n hahmokatras ei ole aivan Last Roundin veroinen, valikoimassa ovat melkeinpä kaikki vanhat suosikit. Vaihtelua siis riittää, ja uusia kasvoja on jo luvassa ensimmäisessä kausipassissa. Kasumi, Hayabusa ja muut ninjat ovat yhä varsin aloittelijaystävällisiä nopeine ja räväköine liikkeineen, kun taas Leifangin, Milan ja Brad Wongin kaltaiset hieman teknisemmät hahmot vaativat jo enemmän syventymistä. Mukana on luonnollisesti myös raskassarjalaisia, kuten Bass ja Bayman, jotka paikkaavat hitauttaan murskaavalla voimalla. Kuten paremmin esille tuodut harjoitustehtävät osoittavat, jokaisella hahmolla pärjää kohtuullisesti ilman suurempaa perehtymistäkin, mutta pinnan alla on aina runsaasti hienovaraisia komboja ja yksityiskohtia, joilla pyritään estämään vastustajia tekemästä tilanteen kääntäviä vastaliikkeitä.
Vuorovaikutus kenttien kanssa on muodostunut vuosien varrella yhdeksi sarjan mielenkiintoisimmista tunnusmerkeistä, jolla se erottuu sopivasti muista mätkinnöistä. Henkilökohtaisesti toivoisin sarjan panostavan tähän piirteeseen enemmänkin, mutta Dead or Alive 6 kulkee tällä saralla edelleen hyvin samankaltaisilla linjoilla edellisosien kanssa. Kentistä löytyy jokusia paikkoja, jotka saattavat joko vahingoittaa niihin sinkoutuvia pelaaja tai siirtää kahakan kokonaan toisaalle, mutta puitteet riittäisivät mittavampaankin tuhoon. Myös hieman pienempi kenttämäärä pitää huolen, ettei ominaisuus tunnu aivan yhtä tyydyttävältä kuin joissakin edellisosissa. Se on hieman sääli, sillä kenttien ja hahmojen graafisten yksityiskohtien määrän myötä olisi hienoa nähdä myös suuremman mittakaavan vuorovaikutusta.
Kokonaisuutena Dead or Alive 6 käynnistää sarjan kuudennen mätkintäturnauksen varmoin ottein. Siitä saattaa puuttua pelimuotoja etenkin verkkopelipuolella, mutta puitteet todennäköisille päivityksille ovat mainiot. Nykyiselläänkin peli on äärimmäisen sulava, ja vetovoimainen taistelumekaniikka pitää huolen, että sen pariin on hauska palata kerta toisensa jälkeen joko yksin tai kaverin kanssa. Tämä yhdistettynä upeaan ulkoasuun pitää huolen, että Dead or Alive 6 säilyttää sarjan paikan taistelupelisarjojen kärkikastissa.