Yeaaaaaah!
Vihollisen voi pistää kylmäksi ampumalla sekä kolkkaamalla, mutta tarvittaessa Nick väläyttää merkkiään, komentaa kädet ylös ja kaivaa taas yhdet käsiraudat pohjattomasta kassistaan kuin
Ensimmäinen Battlefield näki päivänvalon vuonna 2002 ja jätti samalla lähtemättömän vaikutuksen moninpeliräiskintöjen maailmaan. Vuotta aikaisemmin moni nuorukainen oli vähintään yhtä vaikuttunut Hurjapäät-elokuvasarjan debyytistä. Kovinkaan moni tuskin odotti jonkin pelin naittavan nämä kaksi yhteen yli kymmenen vuotta myöhemmin, mutta niin vain kyseinen ristisiitos tuntuu osuvimmalta kuvaukselta Battlefield Hardlinelle.
Perinteikkään Battlefieldin synnyinkoti sijaitsee rakkaan länsinaapurimme syleilyssä, mutta tuoreimman painoksen kohdalla ohjaksiin päästettiin Dead Spacestä tunnettu Visceral Games. Ilmeisesti tuoreille kehittäjille annettiin vapaammat kädet sarjan tulkitsemiseen, sillä erityisesti yksinpelin osalta Hardline muistuttaa enemmän Far Cryta tai CSI: Miamia kuin Battlefieldiä. Uudet ja vanhat sotatantereet on vaihdettu ikivihreään kyttien ja rosmojen piirileikkiin, mikä näkyy paitsi kulisseissa myös pelisuunnittelussa.
Hardlinessa juuri etsiväksi ylennetty Nick Mendoza joutuu petoskierteen pyörittämäksi, kun kaikilla sinivuokoilla ei olekaan puhtaat jauhot pussissa. Huumekaupasta ja muutamasta kieroutuneesta kytästä kehkeytyy nopeasti maanlaajuinen vyyhti, jonka selvittäminen vaatii kovia otteita. Siinä sivussa pahisten ja hyvisten hatut vaihtuvat päästä toiseen tilanteen mukaan.
Kun otetaan huomioon vähemmän omaperäiset lähtökohdat, Visceralilla tuntuu olevan yllättävän suuri luottamus juoneen ja tarinankuljetustaitoihinsa. Hardlinen kampanja sisältää nimittäin paljon rauhallisempia hetkiä, joiden aikana lähinnä seurataan hahmojen keskusteluja. Pelaaja saa muun muassa istuskella partioauton kyydissä sekä etsiä huumelasteja Floridan suomaastoista ilman sen kummempaa toimintaa. Hahmojen turinat saati juonenkäänteet eivät kuitenkaan ole sillä tasolla, että näitä kohtauksia kestäisi viedä läpi ilman pienoista irvistelyä, elleivät periamerikkalaiset poliisitarinat sitten kuulu suurimpien intohimojen kärkipäähän.
Tuotantoarvojen ja lennokkuuden osalta Hardline hoitaa homman kotiin. Hahmojen kasvot näyttävät kerrassaan erinomaisilta, eikä sateisissa kaupunkimaisemissakaan mitään vikaa ole. Lennokkaan tarinan puitteissa ympäristöt sekä tapahtumat vaihtelevat keskivertoa toimintaleffaa tarmokkaammin. Betoniviidakoissa kulkemisen ohella tutuiksi tulevat myös kuutamon valaisema aavikko ja paratiisimainen saaristo.
Vaikka konstaapeli Mendoza ei aina toimikkaan virkatehtävissä, annetaan pelaajan useimmiten valita ratkaisutapa konfliktitilanteissa. Vihollisen voi pistää kylmäksi ampumalla sekä kolkkaamalla, mutta tarvittaessa Nick väläyttää merkkiään, komentaa kädet ylös ja kaivaa taas yhdet käsiraudat pohjattomasta kassistaan kuin kunnon poliisi konsanaan. Huomaamattomaan tilanteeseen kannustetaan pistepalkinnoilla, joita kuittaamalla asekaappiin saadaan lisää valinnanvaraa, joskin vain kampanjan puolelle.
Kriminaalien pidättäminen toimii yllättävän hyvin, mutta tuntuu samalla mielettömän koomiselta. Viholliset katsovat usein kiltisti sivusta, kun kaveria lyödään rautoihin. Muutenkin kavereita riivaa pelimäinen putkinäkö, jota ilman hiiviskelemisestä tulisi tuskin yhtään mitään. Myös Mendozan tutkaparit voivat vaikka astua vihollisten varpaille ilman vaaraa hälytyksestä. Minkäänlaista immersiota hiippailun varaan on vaikea rakentaa.
Toisaalta korkeammalla vaikeustasolla Nick putoaa tantereeseen sen verran helposti, että kyykyssä kulkeminen on suorastaan suosittavaa. Kenttäsuunnittelu antaa myös hyvin tilaa soveltamiselle, joskin pelaajan työkalupakkiin kaivattaisiin monipuolisuutta. Hiiviskelyvetoisuudesta huolimatta Battlefieldillä ei ole mitään hävettävää, kun luodit alkavat lentää. Aseet karjuvat messevästi lautaseinien paukkuessa puhki ja paperikasojen pöllähdellessä tulilinjalle.
Moninpelin puolelle loikatessa voikin sitten unohtaa lähes kaiken kampanjasta opitun, sillä meno muistuttaa hyvin vahvasti viime vuosien Battlefieldien railakasta ryskettä. Poliisit ja rosmot varustetaan molemmat käytännössä sotilastason arsenaalilla, johon kuuluvat niin pistoolit, tarkkuuskiväärit kuin helikopteritkin. Hardlinessa Battlefieldille tyypillinen mittakaava näkyy parhaiten Downtownissa, jossa kamppailuja käydään paitsi kaduilla ja parkkihalleissa myös korkealla pilvenpiirtäjissä. Muuallakin erityisesti äänimaailma maalailee kuvaa suuremmasta taistelusta. Tässä suhteessa Battlefieldillä ei oikein ole kilpailijoita varsinkaan konsoleilla. Massiivisissa 64 pelaajan matseissa on kyse yhtä paljon hallitusta kaaoksesta kuin karttasuunnittelun nyansseista. Pelaaminen saattaa vain tuntua liiankin satunnaiselta juoksentelulta.
Hardlinen kenttävalikoima tarjoaa tyydyttävästi vaihtelua, mutta selkeitä voittajia se ei sisällä. Uusista pelimuodoista pankkiryöstöteeman ympärille kasattu Heist tuntuu hyvältä lisältä. Satunnaisilla palvelimilla pelattuna se vain hajoaa nopeasti käsiin toiminnan keskittyessä hyvin rajoitetulle alueelle ja todellisen tiimipelin puuttuessa. Ajoneuvojen hallintaan keskittyvä Hotwire puolestaan on paperilla piristävä idea, mutta käytännössä tuttu ja turvallinen Conquest-alueenvaltaus vetää enemmän puoleensa.
Hardline laajentaa sarjan pelimuotokattausta entistä enemmän pelaajamääräskaalan alapäässä. Crosshairissa ja Rescuessa pyritään listimään poliisien kanssa vehtaava rikollispomo sekä pelastamaan kriminaalien nappaamia panttivankeja. Poikkeuksena peruskaavasta mukaan pääsee kuoleman jälkeen vasta seuraavalla kierroksella. Battlefieldin räiskintätuntuma kestää hyvin tapahtumien tiivistämisen kompaktimpaan mittakaavaan, vaikka ajoneuvot poistetaan kokonaan kuvioista. Suoraviivaisesta karttasuunnittelusta ja hahmoluokkien erojen marginalisoinnista huolimatta tiivistunnelmaiset vedot jaksavat varmasti kiinnostaa erityisesti muiden räiskintöjen parissa viihtyneitä.
Kevätjulkaisu tuntuu Battlefield Hardlinelle osuvalta valinnalta. Vaikka Visceral Gamesin työnjälki on laadukasta, ei peliä voi omaperäisyydestä saati säpsähdyttävästä säväytyksestä kehua. Hardline hoitaa tonttinsa moninpeliräiskintänä mainiosti. Toisaalta modernien räiskintöjen parissa yhtään enemmän viihtynyt ei myöskään menetä mitään, jos jättää uusimman Battlefieldin välistä, ja sarjan fanit jäänevät edelleen kaipaamaan tankkien hallitsemia tantereita.