Battlefield 1

Battlefield 1 palaa sekä ajassa taaksepäin että omille alkujuurilleen. Kokonaisuus tuntuu piristävän uudelta ollakseen samalla vanhaa.

4.11.2016 10:47

Vanhassa vara parempi

Battlefield 1:n myötä DICE palaa juurille niin pelisarjassa kuin aihepiirissäkin. Ensimmäinen maailmansota oli historian verisin sota ja samalla myös modernien taistelukenttien syntyhetki panssarivaunujen, ilmasodan sekä automaattiaseiden yleistymisen vuoksi. Aseiden lisääntynyt tehokkuus muutti sodankäyntiä ratkaisevasti ja aiheutti samalla hirvittävää inhimillistä kärsimystä sekä sotilaille että siviileille.

Tekijät ovat Battlefield 1:ssä onneksi onnistuneet tasapainoilemaan vakavan aihepiirin kanssa ilman sotapeleille tyypillistä isänmaallista uhoa ja pullistelua. Tämä näkyy etenkin yksinpelikampanjassa, joka koostuu tällä kertaa erillisistä lyhyistä ja henkilökohtaisista tarinoista sen sijaan, että siinä seurattaisiin yhden superkommandon reissaamista joka maailmankolkassa. Englantilaisen Mark 1 -panssarivaunumiehistön, italialaisen alppijääkärin, amerikkalaisen lentäjän, ANZAC-sotilaan ja Arabian Lawrencen rinnalla taistelevan beduiinikapinallisen tarinat eroavat toisistaan niin aihepiiriltään kuin ympäristöiltäänkin, mutta kuvaavat yhtä kaikki jokainen suursodan eri näyttämöitä yksittäisen sotilaan näkökulmasta. Kaikki tarinat tosin kuvaavat sotaa vain ympärysvaltojen vinkkelistä. Kokonaisuuden kannalta mukaan olisi ihan hyvin mahtunut yksi tarina myös keskusvaltojen puolelta. Myös Venäjä ja itärintama loistavat poissaolollaan. Ehkäpä näemme niitä lisäsisällön muodossa myöhemmin?

Vaikka nämä irralliset lyhyet sotatarinat ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kokemuksia kuin vaikkapa Battlefield 3:n tai 4:n unohdettavat kampanjat, eivät ne silti muutoin riko räiskintäpelien kaavoja, vaikka jonkin verran sarjan avoimia ympäristöjä hyödyntävätkin. On selvää, että pelin painopiste on edelleen silti siellä mistä kaikki sai alkunsa, eli verkkomoninpelissä.

Kuten jo pelin ennakossani mainitsin, tuntuu Battlefield 1 paluulta sarjan ensimmäiseen osaan eli Battlefield 1942:een. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kun pelistä on riisuttu kaikki modernit lelut ja vehkeet, jäljelle jää vain rautatähtäimiin perustuva ydin, minkä vuoksi taistelut keskittyvät lyhyille etäisyyksille ja luovat kaoottisen hulvattoman sotasirkuksen, jossa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Karttojen kokoon tämä ei vaikuta, ja ne ovat entistäkin laajempia ja monipuolisempia kokonaisuuksia tarjoten hyvin vaihtelevia näyttämöitä taisteluille.

Historiallisesti sodan yleisin ase oli jonkinlainen pulttilukkokivääri, mutta DICE on onneksi joustanut realismista hauskuuden ja monipuolisuuden hyväksi. Niinpä pelaajien käytössä on edelleen konepistooleita ja puoliautomaattikivääreitä, kevytkonekivääreitä ja muuta räiskintäpelien vakiokalustoa, ajalle uskollisina mutta huomattavasti yleisempinä. Sen suurempia muokkauksia niihin ei kuitenkaan nyt tehdä, vaan lähinnä lisätään tai poistetaan pistin, vaihdetaan rekyylin suuntaa tai rautatähtäimen muotoa. Valtaosa alkeellisista optisista tähtäimistä on varattu enimmäkseen tarkkuuskivääreille.

Kehittyneiden lelujen, tarkkojen aseiden, helikoptereiden, lasertähtäinten, tuplahyppyjen ja seinäjuoksujen loistaessa poissaolollaan sotimisen painopiste keskittyy enemmän perusasioihin eli hidastempoisempaan jalkaväkiräiskintään laajoissa maisemissa, joissa ympäristöt hajoavat ja muokkautuvat komeasti taistelun edetessä. Lyhentyneiden etäisyyksien vuoksi lähitaistelu on myös yleisempää ja pelottavan pistinrynnäkön lisäksi erilaisia lyöntiaseita on valittavana useita. Yllätetty vihollinen päästetään niillä päiviltä asiaan kuuluvan brutaalin animaation välityksellä.

Liiallista turhaa säätämistä on vähennetty myös hahmoluokkien osalta, sillä kaikilla on nyt kaikki tarvittavat kyvyt heti kättelyssä, eikä niitä tarvitse avata erikseen pelaamalla. Lisäksi luokat ovat jokainen nyt selkeästi erikoistuneet johonkin, johon muut luokat eivät pysty, joten kaikilla on paikkansa taistelukentällä. Pelaamalla kerättävillä pisteillä avataan lähinnä uusia aseita ja erilaisia kranaatteja.

Battlefield 1 -arvostelu

”Kehittyneiden lelujen, helikoptereiden, lasertähtäinten, tuplahyppyjen ja seinäjuoksujen loistaessa poissaolollaan sotimisen painopiste keskittyy enemmän perusasioihin.”

Battlefield 1 -arvostelu

Moninpelimuodoista vanha kunnon Conquest tarjoaa sitä aidointa Battlefield-sotasirkusta, jossa 64 pelaajaa taistelee verisesti valtauspisteiden hallinnasta ajoneuvojen kera. Rush on tällä kertaa varattu pienemmälle pelaajamäärälle ja vähemmillä ajoneuvoilla, sillä siitä on tehty suurempi ja laajempi versio operaatioiden muodossa. Ne ovat Battlefield 1:n oma uusi pelitila, jossa hyökkääjät yrittävät valloittaa kaksi karttaa sektori kerrallaan. Juju on siinä, että heillä on käytössään kolme pataljoona eli kolme yritystä. Jos ne eivät riitä karttojen valloitukseen, puolustajat voittavat. Erän hävinnyt osapuoli saa avukseen jonkin pelin suurista sotakoneista kartan mukaan: ilmalaivan, panssarijunan tai taistelulaivan. Niillä on hillitön tulivoima, joka voi muuttaa taistelun kulkua, mutta voittamattomia ne eivät ole. Vastapuoli saa ne tuhottua varsin nopeasti, jos se siihen keskittyy. Suursodan tunnelmaa ne kuitenkin lisäävät merkittävästi, etenkin tuhoutuessaan näyttävästi.

Operaatioissa peli osuu suursodan kuvaamisessa suoraan sen ytimeen. Taisteluissa on selkeä rintamalinja, jossa pelaajat ottavat rajusti yhteen miesten kaatuessa oikealla ja vasemmalla räjähdysten ja huutojen saattelemana lentokoneiden pörrätessä taivaalla ja laatikkomaisten ensimmäisten panssarivaunujen möyriessä maata. Tämä on Battlefieldiä parhaimmillaan. Operaatioiden ainoa miinus on siinä, että ne kestävät varsin pitkään ja liian usein ne ratkaistaan jo ensimmäisen kartan aikana. Vain yhdellä pataljoonalla toiselle kartalle päässyt hyökkääjä voittaa hyvin harvoin. Lisäksi karttojen välissä kärsitään sarjan surullisenkuuluisista pitkistä latausajoista, joista ei näemmä vieläkään ole päästy eroon.

Uusia pelitiloja ovat viikoittain vaihtuvilla säännöillä varustettu Fog of War sekä War Pigeons, jossa pyritään pitämään kirjekyyhkyä oman puolen hallussa niin kauan, kunnes on saatu kirjoitettua viesti omalle tykistölle ja lähetettyä kyyhky lentoon – jolloin toinen puoli voi tietenkin hetken yrittää ampua sen vielä alas. Kumpikin pelitila on sinänsä mielenkiintoinen, mutta pienemmän pelaajamääränsä vuoksi ne eivät ole sitä, missä sarjan moninpeli on parhaimmillaan.

DICE on myös selkeästi ottanut oppiinsa Battlefield 4:n teknisistä ongelmista. Battlefield 1 on melko ongelmaton kokonaisuus, jonka vahvuus on etenkin äänimaailmassa. Taisteluissa on jatkuva kakofonia, jossa sekoittuvat toisiinsa räjähdykset, aseiden äänet, sotilaiden huudot ja taivaalla kaartelevien lentokoneiden sekä putoilevien pommien jylinä. Jo pelkkä äänimaailma saa pelaajan tuntemaan olevansa keskellä suuren mittakaavan sotaa, ja onneksi sitä tukee myös ulkoasu. Pc-versio vetää tietenkin pisimmän korren, ja sillä ruudunpäivitys pysyy pitkälti tasaisessa 60 ruudussa sekunnissa. Konsoliversiot eivät tästä kuitenkaan jää paljoa jälkeen, vaikka ruudunpäivityksen putoilua tapahtuu enemmän. Silti peli pyörii niilläkin varsin tasaisesti 50–60 ruudun sekuntivauhtia välillä laajoista kartoista huolimatta. Maaston ja rakennusten tuhoutuminen on palautettu Bad Company 2:n tasolle, mikä tarkoittaa sitä, että pitkien taisteluiden jälkeen lähes kaikki kartan paikat ovat raunioina tai romahtaneita, aivan kuten aikakauden taistelukentiltä voisi odottaa.

Battlefield 1 ei lopulta ole sellainen lajityyppinsä uudistaja kuin jotkut ehkä odottivat, mutta se ei ole edes tarpeen. Aihepiirin vaihtaminen modernista varhaisempaan on samalla sekä erittäin tervetullut teemallinen piristysruiske että paluu sarjan alkuperäisille, suoraviivaisemmille juurille. Pelisarjat tapaavat paisua jatko-osissaan hieman liikaa turhien ominaisuuksien vuoksi, kun joka vuosi on yritettävä keksiä jotain uutta ilman, että vanhaa muutetaan liikaa. Monille niistä tekisi hyvää pitää muutama vuosi taukoa, miettiä mistä pelissä lopulta on kysymys ja karsia pois kaikki ylimääräinen. Tästä Battlefield 1 on malliesimerkki. Tervetuloa takaisin alkuperäiseen suureen sotasirkukseen.

9/10

Battlefield 1 palaa sekä ajassa taaksepäin että omille alkujuurilleen. Kokonaisuus tuntuu piristävän uudelta ollakseen samalla vanhaa.

Miika Huttunen

9/10
KehittäjäEA DICE
JulkaisijaEA
PeligenretRäiskintä, Sota
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa