Ashwalkers: A Survival Journey -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2021 numerossa 222. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Kävelevät elävät
Tuhkassakävelijät on osuva nimi seikkailulle, jossa pieni ryhmä selviytyjiä yrittää sinnitellä vihamielisen ja tuhkaan peittyneen maailman jäännösten keskellä. Heidän vastuullaan on 250 000 ihmistä, joille pitäisi löytää uusi koti vuorten ja tasankojen takaa ennen lähestyvää tuhoa. Vai katoavatko etsijät aiemmin lähetettyjen partioiden tapaan jäljettömiin?
Sitä selvitetään äärimmäisen tyylitellyssä ja taiteellisessa ranskalaisessa seikkailupelissä, joka kiertää useimmat valtavirtakonventiot mahdollisimman kaukaa. Ashwalkers on enemmän kokemus kuin peli. Se on tuhkanharmaita sävyjä puhkuva minimalistinen kävelysimulaatio, jossa neljä hahmoa askeltaa loputtomiin eteenpäin. Vain jalanjäljet tuhkaan jää.
Pelaajan rooli on minimoitu. Hänen osansa on kuunnella pakkastuulen tuiverrusta, katsoa tuhkapilviä ja klikkailla ryhmää jatkamaan matkaansa aina vain eteenpäin. Paikkoja ei nuohota, ympäristöä ei tutkita. Ryhmä vain kävelee kapeaa ränniään eteenpäin, ja peli näyttää automaattisesti, jos jotain voi tutkia. Tiedonmurut ja hyödylliset esineet kerätään talteen, ja sitten jatketaan matkaa. On kylmä, nälkä ja väsy. Jalkaa toisen eteen päivästä ja viikosta toiseen. Tuuli tuivertaa.
Ashwalkers ei sovi kiireiselle. Monotonisuus on tietoisen tylsää ja rikkoutuu vain harvakseltaan, kun vastaan tulee uusi paikka tai tilanne. Silloin on jo palkinto itsessään, että pelaaja saa tehdä valinnan. Tutkimmeko rauniot vai kuljemmeko ohi? Autammeko petojen ahdistelemaa villiä? Minne käännymme? Joskus päätetään taktiikasta, joka riippuu seikkailijaryhmän kulloisesta varustuksesta. Käyttääkö voimaa vai älyä, pelotellaanko eläimiä tulella, hyökätäänkö?
Haarautuvat polut ja valinnat luovat pohjaa uusille läpipeluille muuttamalla tarinaa. Monet päätöksistä heijastuvat takaisin myöhemmin, sillä ne vaikuttavat esimerkiksi tuhkaerämaan asukkaiden ja olentojen suhtautumiseen. Resurssitkin ovat usein vähissä, joten pelaaja joutuu miettimään, kannattaako niitä käyttää muiden hyväksi.
Kävelysimulaation alla piilee hienoisia roolipelimäisiä aineksia armottomaan selviytymissimulaatioon sekoitettuna. Kylmä ja nälkä ovat alati läsnä, eikä varastoja ole helppo täydentää tyhjyyden keskellä. Paikoilleen ei voi jäädä, mutta tuleva pelottaa. Mieleen tulee vahvasti Telltalen The Walking Deadien ja This War of Minen väkevä kerronta ja usein dramaattiset valinnat. Ashwalkers kutkuttelee tietoisesti samoja tunnehermoja, mutta se ei tule yhtä riipaisevasti lähelle.
Epätoivoinen matka ei ole vaikea tai monimutkainen mutta sitäkin vakavampi ja hitaampi. Peli luotaa hauraan ryhmänsä keskinäistä dynamiikkaa ja henkisen kantin kestoa, eikä se ole hauska millään tasolla tai missään kohtaa. Kaikki on niin kovin hidasta, harkittua ja harmaata. Yksittäinen läpipeluu kestää vain pari tuntia, mutta erilaisia loppuja on kaikkiaan 34, joten joku saattanee innostua niiden keräämisestä. Elämys soveltunee niille, joilla ei ole koskaan kiire ja joille matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Muille hitaus, puisevuus ja passiivisuus ovat todennäköisesti liikaa.