Arvostelussa Super Mario RPG

Arvostelussa Super Mario RPG. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2023 numerossa 252.

16.1.2024 13:42

Arvostelu on julkaistu alkujaan
Pelaaja-lehden joulukuun 2023 numerossa 252.

Mario naurutalossa

Super Mario RPG: Legend of the Seven Starsin julkaisuhistoria on mielenkiintoinen. Nintendon ja Squaren yhteisprojekti ilmestyi Super Nintendon elinkaaren loppuvaiheessa vuonna 1996, mutta vain Japanissa ja Yhdysvalloissa. Nintendo keskittyi pian uuteen Nintendo 64 -konsoliinsa, ja Square pisti paukkunsa yhteen historiansa parhaista peleistä, PlayStation-hittiin Final Fantasy VII. Niinpä Legend of the Seven Stars nähtiin Euroopassa ja Australiassa ensimmäisen kerran vasta vuonna 2008, kun Nintendo antoi pelaajille armoa ja lisäsi sen Wiin Virtual Console -palveluun. Kyseessä oli taas yksi esimerkki kiotolaisyhtiön kieltämättä oudosta tavasta käsitellä joitakin hittipelejään.

Super Mario RPG ei suinkaan ollut välityö, vaan melkeinpä yksi Super Nintendon parhaista peleistä. Se oli Final Fantasy -tyyppisen roolipelaamisen kevytversio, joka sijoittui Mario-universumiin. Eeppisen tarinan ja vuoropohjaisten taisteluiden kaltaiset asiat yhdistettiin onnistuneesti absurdiin huumoriin jopa siinä määrin, että Super Mario RPG:ssä tehty pohjatyö kantoi hedelmää myöhemmissä Paper Mario- ja Mario & Luigi -pelisarjoissa.

Super Mario RPG -uusintaversiolle onkin ollut selvä tilaus, mutta koska Nintendo noudattaa omia hämäriä aikataulujaan, kohenneltu versio pelistä nähdään Switchillä vasta nyt, loppuvuodesta 2023. Varsin pitkään pimennossa pidetyn uusioversion takaa löytyy japanilaiskehittäjä ArtePiazza, jolla on pitkän linjan kokemusta etenkin Dragon Quest -sarjan pelien uusioversioista. Nintendon puolelta pelin ohjaajana on toiminut Ayako Moriwaki, mutta myös vanhat konkari Shigeru Miyamoto ja Takashi Tekuza ovat varmistelleet tarkkailurooleissaan homman pysyvän kasassa. Switchin päivitetty Super Mario RPG -painos pysyykin uskollisena alkuperäiselle, mutta sisältää muutamia tervetulleita pelillisiä parannuksia ja jonkin verran uutta tekemistä. Vapaaehtoinen helpompi vaikeustaso, kohdattuja vihollisia listaava valikko, automaattinen tallennus ja palkinnoksi avautuva jukeboksimoodi ovat tällaisia uudistuksia.

Super Mario RPG:ssä paljon kärsinyt Sienivaltakunta kokee taas yhden katastrofin, mutta tällä kertaa sitä ei aiheuta Bowser kätyreineen, vaan täysin tuntematon Smithy Gang. Jengiä johtaa nimensä mukaisesti seppänä työskentelevä partasuu Smithy, myyttisiin mittasuhteisiin kasvava uusi päävihollinen. Ilkeän jengin päämääränä on hallita maailmaa haalimalla ihmisten toiveita toteuttavia ihmetähtiä, joista alkuperäinen SNES-versio sai uudesta versiosta tiputetun lisänimensä.

Super Mario RPG:tä pelatessa tuntuu päätyneensä vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa kaikki on sekä tuttua että outoa. Mario seurueineen tutkii Sienivaltakuntaa ja taistelee vihollisia, kuten Goombia, Lakituja ja Koopa-kilpikonnia, vastaan. Ne ovat joutuneet Smithyn korruptoimiksi, eivätkä enää kuuntele Bowseria, joka kärsii alemmuuskompleksista ja purkaa pahaa oloaan jopa kehittelemässään runossa. Myös muilta osin peli ja tapahtumat ovat juuri sopivan häiriintyneitä. Alussa Bowserin linnan valtaa jättimäinen puhuva miekka, Mario asuu ränsistyneessä mökissä ja kohdattava Toad vitsailee kotiinsa unohtuneesta singosta. Höyryä vain lisätään seikkailun edetessä ja loppuhuipennus on jo kunnon löylytystä.

Käsikirjoitus on huippuluokkaa, selvästi parempi kuin samaa hulluttelua mukailevissa Paper Marioissa ja Mario & Luigeissa. Super Mario RPG:n outo komiikka on edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen lyömätöntä. Tästä pienenä maistiaisena mainittakoon pelistä löytyvä sienikansan mestarisäveltäjän nimi, Toadofsky.

Aikansa Final Fantasy -pelien tapaan Super Mario RPG:n taistelut ovat vuoropohjaisia, ja varsin yksinkertaisen taistelujärjestelmän oppii helposti. Fyysisille iskuille, puolustukselle, esineiden käytölle ja erikoisliikkeille, kuten Marion ampumille tulipalloille, on omistettu omat näppäimensä. Oikea-aikaisilla painalluksilla viholliset ottavat ylimääräistä vahinkoa, ja liikkeillä kerrytetään voimamittaria, jonka täytyttyä voi suorittaa hahmojen näyttävän yhteisliikkeen. Voitetuista kamppailuista palkitaan kokemuspisteillä ja rahalla, jolla voi ostaa sekä esineitä että paremman suojan antavia vaatteita. Esineet kerryttävät puolestaan hyökkäys- ja puolustusvoimaa, osumapisteitä sekä erikoisliikkeisiin tarvittavaa taikavoimaa.

Omaan lopulliseen seurueeseen kuuluu viisi pelattavaa hahmoa. Vanhoista tuttavuuksista Mario on perusvahva fyysinen hahmo, prinsessa Peach hyvä tukihahmo ja Bowser todellinen voimapesä. Kaksi muuta, pilviveikko Mallow – kirjaimellisesti tietoiseksi tullut pilvi – ja henkiin herännyt puunukke Geno, ovat puolestaan uusia naamoja. Tarinallisesti Squaren omat ja vakioremmistä poikkeavat hahmot eivät ole hassumpia, mutta jäävät sympaattisuudestaan huolimatta taustalle. Köyhän miehen Pinokkioksi miellettävä Geno turvautuu aseisiin ja Mallow hallitsee taiat.

Vuoropohjaiset taistelut toimivat, mutta muuten pelaaminen esimerkiksi tasohyppelyineen tuo mieleen Mario Partyjen yksinkertaistetut minipelit. Super Mario RPG:n korkea ikä näkyy sen paikoin kankeassa pelattavuudessa, jota ei ole juuri vaivauduttu kohentelemaan. On syytä alleviivata, ettei Super Mario RPG olekaan teemojensa, pelattavuutensa tai pituutensa puolesta läheskään yhtä raskas kuin sen mallina toimineet japanilaiset roolipelit. Melodraamaa riittää, mutta Final Fantasy -tyyppistä hahmojen tasojen nostamiseen liittyvää vääntöä on turha odottaa. Tarinan loppuun ehtii noin 15 tunnissa, ja vaikka sen jälkeen avautuu uunituoretta pelattavaa, kaikki on koettu ja kerätty arviolta 25 tunnissa.

Pikselikäs grafiikka vuorostaan on vaihtunut täysin kolmiulotteiseksi. En aivan lämmennyt tälle hieman tympeälle tyylille, joka häviää persoonallisuudessaan sekä muille Mario-peleille että vaikkapa Ubisoftin Mario + Rabbidseille. Uudessa Super Mario RPG:ssä on nyt jopa välianimaatioita, eikä sen kokonaisulkoasu ole huono, mutta alkuperäiselle pelille tavallaan uskollisesta ilmeestä puuttuu tuoreempien pelien näkemystä. Muun muassa hiljattainen Super Mario Bros. Wonder on taidesuunnittelultaan selvästi edellä. Alkuperäisen pelin musiikin tehnyt Yoko Shimomura, joka jätti Squaren taakseen jo vuonna 2002, on vuorostaan säveltänyt Super Mario RPG:hen uudet huippumusiikit. Alkuperäisiä kappaleitakin pystyy halutessaan kuuntelemaan pelin taustalla.

Super Mario RPG:n suurimmaksi vahvuudeksi osoittautuvatkin lopulta musiikki, vahva tarina ja humoristisuus. Super Mario RPG:n aikaansa edellä ollut metahuumori sopii täydellisesti tähän päivään, jossa populaarikulttuurin tuotteet, kuten pelit, ovat väärällään sisäpiirivitsejä. Täten Super Mario RPG:stä nauttivat eniten ne, jotka ovat pelanneet Mario-pelejä vuosikymmeniä ja tuntevat ne läpikotaisin. Muutoin peli on säilynyt uskollisena alkuperäiselle pelille ja jakaa sen heikkoudet sekä vahvuudet, mutta lisäykset ovat toki tervetulleita. Alla näkyvä arvosana onkin annettu kevytroolipelien veteraaneille. Muut voivat vapaasti lisätä siihen yhden pisteen lisää.

Esa Mäkijärvi

Pelin virallinen kotisivu.

8/10
KehittäjäArtePiazza, Nintendo
JulkaisijaNintendo
PeligenretRoolipeli
JulkaisualustatNintendo Switch
Pegi-ikärajat7
Lisää luettavaa