Ylistyslaulu riman alittamiselle
Suurelle yleisölle E3-messuilla vuonna 2017 esitelty Anthem oli alkujaan lupaavalta vaikuttava scifirymistely. Upeissa Frostbite-pelimoottorin luomissa maisemissa lentelevät taisteluhaarniskat yhdistivät Iron Man -fantasian, näyttävät taistelut ja yhteistyöpelaamisen tavalla, jonka piti haastaa vakiintuneet looter shooter -titaanit niiden omilla vahvuuksilla.
Lisäarvoa projektiin toi pelinkehittäjänä toiminut BioWare, joka on tunnettu suurten scifieeposten luojana. Mass Effect Andromedan vuoksi suuren kolauksen saanut BioWare sai toisen mahdollisuuden luoda jotain uutta ja merkittävää. Julkaisijana toimiva Electronic Arts säesti Anthemista julkaistuja ennakkovideoita maalailemalla tulevaisuuskuvaa kymmenen vuoden jatkosuunnitelmasta pelisarjalle. Suuri nostatus laantui kuitenkin julkaisupäivän lähestyessä – samalla kun pelistä karsittiin tukku ominaisuuksia, kuten PvP-moninpelimuodot.
Anthemin lähtökohdat ovat silti kiinnostavia. Bastionin vehreän ja monimuotoisen luonnon keskellä asustavat ihmiset elävät vapaana javelin-taisteluhaarniskoihin sonnustautuneiden Legion of Dawn -sankareiden syöstyä muukalaissortajat vallasta 500 vuotta ennen Anthemin tapahtumia.
Pelin nimi juontaa Bastionin maastoa muokkaavasta Anthem of Creation -voimasta, joka liittyy mystisen shaper-rodun raunioihin ja ihmisten käsityskyvyn ylittävään teknologiaan. Pelaaja kuuluu freelancer-joukkoihin, jotka liikkuvat kaupunkien muurien ulkopuolella suorittamassa työtehtäviään asiakkaille, joihin kuuluvat muinaisesineitä tutkivat arcanistit ja kaupunkeja suojelevat sentinelit.
Vehreiden maisemien seassa lentely on Anthemia parhaimmillaan. Bastionin jyrkät pinnanmuodot mahdollistavat komeiden syöksyjen ja pitkien liitojen sarjoja, joiden aikana tuntuu kuin pelaisi haarniskoituna supersankarina eksoottisen muukalaisplaneetan pinnalla. Kunhan muistaa välillä viilentää suihkumoottorinsa vesiputousten alla, lentelyä voi jatkaa periaatteessa loputtomiin.
Pelin keskipisteenä toimii Fort Tarsis, jonka käytävillä jutellaan sivuhahmoille ja lähdetään tehtäviin javelin-varikon kautta. Kaikkia valikoita, kuten tehtävänvalintaa tai javelinien rakenteluun tarvittavaa Forge-valikkoa, edeltää yleensä noin kymmenen sekunnin latausruutu. Pelaaminen on saumatonta vain Bastionin ulkoilmassa, kunhan ei harhaile liian kauaksi tehtäväalueesta, jonne pelaaja siirretään nopeasti takaisin latausruudun kautta.
Valittavissa olevia javelin-haarniskoja on neljä kappaletta, joista tylsin yleisversio Ranger jopa näyttää Iron Man -haarniskalta. Kookkaimmassa Colossuksessakin on selkeitä Hulkbuster-haarniskan muotoja. Hitaampi Colossus pystyy suojautumaan kokoon taittuvan kilven taakse, ja Ranger liikkuu taisteluissa ketterämmin latautuvan energiasuojansa turvin.
Kevyemmin panssaroidut Storm ja Interceptor ovat vahvuuksiltaan liikkuvampaa sorttia. Storm pystyy leijumaan taistelukenttien yllä pidempään vailla huolta haarniskan moottorien ylikuumentumisesta, ja haarniskan kykykattaus keskittyy vihollisten tuhoamiseen vahvojen jää-, tuli- ja sähkökykyjen avulla. Interceptor puolestaan pomppii vihollisesta toiseen ja viiltelee uhrinsa hengiltä tikariensa avulla, kunnes on aika loikkia karkuun tulitusta.
Jokainen javelin voi käyttää miltei kaikkia pelin aseita, kuten haulikkoja, kiväärejä ja pistooleja, joskin vain Colossus pystyy kantamaan raskaita konetykkejä ja kranaatinheittimiä. Täysin käsittämättömästi uusia aseita tai varusteita ei voi ottaa käyttöön kesken tehtävän.
Tätäkin käsittämättömämpi ratkaisu on se, että vaikka panssareita voi maalailla ja koristella kaikilla sateenkaaren väreillä, varsinaisia panssarimalleja on vain muutama jokaiselle haarniskalle. Uusilla osasilla ei myöskään ole mitään käytännön vaikutusta haarniskan tehoon, vaan tuhovoima lisääntyy aseiden ja kiinni ruuvattavien erityiskykyjen, kuten suojakenttien, liekinheittimien tai ohjuksien, mukaan.
Anthemin pääjuoni on sarja irralliselta tuntuvia juoksupoikatehtäviä, joiden aikana Freelanceriksi kutsuttu päähenkilö pyrkii pysäyttämään pahan Dominion-ryhmittymän aikeet päästä käsiksi tuhovoimaiseen Shaper-teknologiaan. Tehtävät toistavat pitkälti samaa kaavaa, jossa tyhjennetään vihollispesäke toisensa jälkeen, kunnes päästään juttelemaan Fort Tarsiksessa majailevien tehtävänantajien kanssa.
Tarinan rakenne on välillä niin sekava ja poukkoileva, että sitä on ilmiselvästi leikattu, tiivistetty ja jatkettu useaan otteeseen ennen julkaisua. Jo tuttuja hahmoja esitellään pelaajalle yhtäkkiä uusina tuttavuuksina, ja tapahtumista puhutaan tavoilla, jotka ovat ristiriidassa juuri koetun kanssa.
Matkan varrella törmätään pariin onnistuneeseen sivuhahmoon. Yrmeä sotaveteraani Haluk, innokas javelin-teknikko Owen ja hermostunut sentinel-joukkoja edustava Brin osoittavat, että BioWare on saanut ajoittain tahtonsa läpi tarinan osalta. Sääli vain, että suurin osa Anthemin kerronnasta on puhdasta roskaa, jonka unohtaa väkisin sitä mukaa kuin pelissä etenee.
Taistelut sen sijaan ovat viihdyttävimmillään pelin alkupuolella, kun pelaaja opettelee vihollisten heikkouksia. Riviviholliset kävelevät suoraan pelaajia kohti tapettavaksi, ja muutamat kookkaammat panssaroidut vastustajat esittelevät heikkoja kohtiaan räjähtävien kanistereiden tai moottorien muodossa. Taistelujärjestelmän heikkoutta korostaa se, että koska vihollistyypit eivät muutu, pelaajaa ei kannusteta kokeilemaan uusia kyky-yhdistelmiä voittaakseen. Colossuksella pelatessani turvauduin nopeasti latautuvaan liekinheittimeen ja teslakäämin tapaan palavat viholliset räjäyttävään yhdistelmään vailla syytä vaihtaa taktiikkaani.
Toisin kuin Destinyn tiiviimmät ja vihollisia kuhisevat alueet, Anthem tarjoaa verraten vähän toimintaa vapaasti pelattavassa Freeplay-partiomuodossa. Bastion on kaunis mutta tekemisen puolesta autio paikka, jossa kukkien ja mineraalien poimimisen ohella voi vain harhailla päättömästi, kunnes sattumalta törmää vihollispartioon tai poukkoilevaan Shaper-moottoriin, joka pitää sammuttaa. Alueella ei liiku käytännössä kuin satunnainen ystävällinen tekoälyhahmo. Kylät ovat autioita ja vihollisten leirit vailla avattavia aarteita tai syitä hyökätä.
Loppujen lopuksi Anthem onnistuu tarjoamaan vain tukun keskinkertaisia ja puoliksi viimeisteltyjä ominaisuuksia, jotka muut genren pelit ovat tehneet paremmin jo vuosia. Jopa pelaajien konsoleita ja tietokoneita rampauttanut peli on selvästi raahattu markkinoille raakileena, mistä suuren yleisön enemmistö syyttää pelaajien lempisylkykuppia, julkaisijajätti Electronic Artsia. EA:n alaisuudessa BioWare on tuottanut nyt kaksi peräkkäistä mahalaskua, joten aika näyttää, jääkö Anthem maineikkaan pelinkehittäjän viimeiseksi käheäksi korahdukseksi.