Serious Sam
1990-luvun viimeisinä vuosina räiskintäpelit kokivat jälleen melkoisia mullistuksia. Siinä missä 1990-luvun alkuvuosina ja vielä vuosikymmenen puolivälissä räiskintäpelit olivat nopeatempoista ja aivotonta adrenaliinihippaa, vuosituhannen vaihteen lähestyessä alkoi siirtyminen kohti realistista taktikointia tai tarinavetoisempia pelejä.
Kuten näissä tapauksissa usein käy, pian alkoi se väistämätön reaktio. Kävi ilmi, että niille aivottomille adrenaliiniräiskinnöille oli sittenkin tilausta, eikä kaikkien pelien tarvinnutkaan olla Half-Lifen tai Rainbow Sixin kopioita.
Näiden uuden sukupolven adrenaliinimäiskeiden kiistaton kuningas oli tietenkin pienen kroatialaisen Croteamin kehittämä Serious Sam, jonka nimi on ehkä kaikkien aikojen suurin itseristiriita.
Toisin kuin ironinen nimi antaisi ymmärtää, Serious Sam on kaikkea muuta kuin vakava peli. Pikainen taustatarina väittää, että Egyptin pyramidien alta löytyi jäänteitä vielä muinaisemman sivilisaation olemassaolosta, jotain jotain, käsienheiluttelua ja hups, Lähi-itä on yllättäen täynnä avaruusolioita ja päättömiä syyrialaissotilaita.
Taustatarinalle on varattu aikaa noin minuutti pelin alusta, eikä rehellisesti enempää tarvitakaan, sillä Serious Sam on puhdasta räiskintäviihdettä. Pelaaja juoksee pitkin hiekkaerämaita ja pyramideja tykittämässä kumoon kymmeniä, satoja, tuhansia vihollisia.
Serious Samin jippo oli alusta saakka, että kaikkea oli paljon. Kentät olivat suuria, ja niin olivat myös vihollismäärät. Miksi käydä hidasta ja taktista taistelua kahta terroristia vastaan, kun voi juosta rinkiä 50 vihollisen ympärillä haulikko laulaen? Miksi yrittää naputella vihollisia ohimoon punapistetähtäimellä, kun voi lasauttaa häröpallon keskelle singolla ja siirtää koko porukan kerralla avaruusolioiden versioon Helvetistä?
Tämän nopean temmon ja suuren vihollismäärän vuoksi suunnilleen kaikki muu on karsittu pelistä pois. Grafiikat eivät olleet vuonna 2001 kovin vaikuttavat, eikä aika ole ainakaan tehnyt niille hyvää. Maisemat ovat todella yksinkertaisia, kuten ovat vihollismallitkin. Yhtenäisen teeman sijaan tuntuu kuin grafiikkatiimi olisi vain tehnyt vähän mitä huvittaa ja kaikki on heitetty peliin. Muukalaisten uhreiksi joutuneet ”syyrialaissotilaat” ovat puketuneet pyöräilytrikoiden näköisiin asusteisiin, ja niiden rinnalla vastaan juoksee Alien-elokuvan ksenomorfin luurankoja, mutanttisammakoita, kultaisia skorpionihirviöitä ja ties mitä muuta.
Ja tiedättekö mitä? Se on ihan okei. Yhtenäisen visuaalisen ilmeen sijaan kaikille vihollisille on keksitty joku oma jippo, ja kun eri vihollistyyppejä heitellään pelaajan kimppuun jatkuvalla syötöllä ja ämpärikaupalla, ei kenelläkään ole edes aikaa pysähtyä analysoimaan taidetyylin yksityiskohtia. Viholliset ovat myös kaikessa hölmöydessään ikimuistoisia. Lyön vaikka vetoa, että joka ikinen Serious Samia pelannut muistaa loppuikänsä ne päättömät sotilaat, joiden käsien tilalle on ommeltu sarjakuvamaiset pommit, ja jotka sitten juoksevat suoraa huutoa karjuen (jälleen: ilman päätä) pelaajan kimppuun räjähtämään.
Kaikesta näkee, että kehitystiimillä on ollut hauskaa peliä tehdessä, sillä kentät on jemmattu täyteen salaisuuksia ja todella ilkeitä ansoja. Vaikka Serious Samin sarjakuvamainen maailma ei olekaan millään mittarilla pelottava, on pakko kyllä tunnustaa, että kun kesken pitkän ja suojattoman käytävän takaa kuuluu ensin useita teleporttiääniä ja sitten niiden perkeleen ksenomorfi-luurankojen kavioiden kalkatusta, pulssi nousee ja alkaa väkisinkin vähän ahdistaa. Ja kun kääntyy ympäri taistelemaan vihollisia vastaan, selän takaa kuuluu sama toistona. Kehitystiimi selvästi tiesi, miten pelaaja reagoi näihin tilanteisiin ja osasi sitten latoa ansan päälle lisää ansoja. Kieroja nuo kroatialaiset!
Serious Sam oli aikanaan erinomainen räiskintäpeli, eikä ajan hammas ole sen viehätysvoimaa tuhonnut. Sarjan myöhemmät pelit lisäsivät mukaan parempaa grafiikkaa, lennokkaampia vihollisia ja monimutkaisempia kenttiä, mutta Croteam sai jo ensimmäisessä pelissään hiottua sen kuuluisan pelisilmukan hiottua aivan nappiin. Samaa ei voi moni pelistudio sanoa!
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun!