Tervetuloa PelaajaClassicsin pariin! Retrosunnuntai-nimi sai väistyä, jotta voimme vapaammin kirjoittaa pelistä kuin pelistä, ilman sen kummempia linjauksia. Tällä kertaa vuorossa onkin heti PS2-Xbox-GameCube-sukupolven peli.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällä palstalla näkyisi enää retroa, päinvastoin, mutta silloin tällöin vain on jotain uudempaakin fiilistelyä tiedossa. Huomatkaa myös, ettei sana ”Classics” palstan nimessä rajaa pois klassisia peli- ja konsolifloppeja. 😉

Mutta nyt vuorossa sitä parempaa satoa, eli Eternal Darkness: Sanity’s Requiem.

Onpa täällä pimeää…

Eternal Darknessin (2002) kehitys aloitettiin jo Nintendo 64:llä. Lopulta Nintendo 64:n vauhti oli jo alkanut hiipua, kun uusi superkone GameCube oli tulossa, joten tehtiin päätös siirtää peli alustalta toiselle. Tällainen siirto on yleensä kova pala pelinkehitykselle, mutta kun kehitystiiminä on Silicon Knights, voi sitä kutsua normaaliksi toiminnaksi. He kun siirsivät samoihin aikoihin roolipelinsä Too Humanin PlayStationilta GameCubelle ja myöhemmin vielä Cubelta Xbox 360:lle. Mutta toisin kuin Too Human, Eternal Darkness oli sentään odottamisen arvoinen.

Päällepäin peli oli selviytymiskauhua, mutta Eternal Darknessissa oli useita mielenkiintoisia ja kunnianhimoisia ominaisuuksia. Yksi niistä on pelin tarina.

Ikivanhaa kauhua

Eternal Darknessin tarina käsittää 2 000 vuoden ajanjakson, jonka eri aikakausina pelataan 12 eri hahmolla. Jokainen hahmo kulkee vääjäämättä kohti ennalta määrättyä lopputulosta, vaikuttamatta silti väkinäiseltä. Jokaisella hahmolla on oma kohtalonsa, ja kiitos hyvin kirjoitettujen luettavien tekstien ja dialogin sekä loistavien ääninäyttelijöiden, jokaisesta kohtalosta välittää.

Samoihin ympäristöihin palataan eri aikakausina, ja aina kyseisessä ajassa löytää myös viitteitä menneestä.

Tarina alkaa nykyajasta, jossa Alexandra Roivaksen isoisä on murhattu. Isoisän kartanosta Alexandra löytää ihmisluusta ja -lihasta tehdyn Tome of Eternal Darkness -kirjan, jonka avulla hän pääsee elämään muiden ihmisten elämää, kokemaan heidän kohtaamiaan asioita sekä oppimaan uusia kykyjä ja kammottavia salaisuuksia.

”Deep into that darkness peering, long I stood there, Wondering… Fearing… Doubting…”

Näillä Edgar Allan Poen sanoilla sinua tervehditään joka kerta, kun käynnistät pelin. Olennaista lainauksessa on tuo ”epäillen”-sana, sillä se viittaa Eternal Darknessin kuuluisimpaan innovaatioon: pelihahmon mielenterveyteen.

Kohdatessaan yliluonnollisia vihollisia tai järkyttäviä tapahtumia, pelihahmon mielenterveysmittari laskee. Mittarin laskiessa alemmas, alkaa ruudulla tapahtua outoja asioita. Pelin kamera alkaa pikkuhiljaa kääntyä vinoon, jostain kaukaa kuuluu lapsen itkua tai muita ääniä. Mittarin laskiessa pohjalukemiin seinät voivat alkaa vuotaa verta tai pelihahmo voi yhtäkkiä vaikka räjähtää. Kohta peli kuitenkin jatkuu normaalisti; kaikki tapahtuikin vain pään sisällä. Peli voi myös luoda upeita paniikintunteita hahmon jäädessä paikoilleen vihollislauman keskelle, kun ruudulla lukee ”kiinnitä peliohjain”. Kunhan olet ensin juossut sohvalta konsolin ääreen, peli muuttuu jälleen normaaliksi, viholliset ovat poissa ja ohjaimesi on toki aina ollutkin kunnossa. Mielenterveysefektit voivat olla myös huomaamattomampia, kuten vaikka vain kärpänen kävelemässä ruudun poikki. Peli onnistuu todella hämärtämään pelin ja todellisuuden rajoja, vielä senkin jälkeen, kun luulit jo tietäväsi, milloin peli huijaa sinua.

Tämä psykologinen kauhu tekee Eternal Darknessista jotain erityistä. Kokoelmavideo ei tee efekteille kunniaa, koska katsoja ei itse hikoile pelissä mukana, peläten hahmon puolesta, mutta tässä silti vähän maistiaisia:

Kättä pitempää

Kukin pelattavasta 12 hahmosta omaa omat aseet ja varusteet, eli roomalaisella kenturiolla 2 000 vuotta sitten, fransiskaanimunkilla 500 vuotta sitten tai palomiehellä 10 vuotta sitten, on hyvin erilaiset aseet samoja ikiaikaisia vihollisia vastaan.

Useimmat viholliset ovat jonkinlaisia zombeja, jotka heiluvat hitaasti kohti pelihahmoa. Tähdätessään aseellaan, olipa kyseessä terä- tai tuliase, pelaaja voi kohdistaa hyökkäyksen vihun eri ruumiinosiin. Eri viholliset vaativat eri taktiikoita, joskus pitää irrottaa kädet ennen päätä tai sitten tähdätä vain suoraan torsoon.

Pelissä on myös monipuolinen taikasysteemi, jossa voi riimuja keräämällä ja niitä yhdistelemällä luoda uusia loitsuja. Loitsuja on eritasoisia, riippuen käytettävien riimujen määrästä, ja lisäksi loitsulle valitaan sen alkuperä kolmesta eri epäjumalasta. Valittava alkuperä on tärkeä, sillä kolmella erivärisellä loitsulla on kivi-paperi-sakset-suhde toisiinsa. Myöhemmin tosin on mahdollista saada neljäs, kaikkien yläpuolella oleva alkuriimu.

Alkuperä näkyy

Pelin alkuperä Nintendo 64:llä on selkeästi näkyvissä. Hahmomallit olivat aikanaan hieman kulmikkaita ja ympäristöt staattisia. Peli oli huikean hieno Nintendo 64:llä vielä keskeneräisessä muodossaan, mutta korkeintaan keskitasoa GameCubella, vaikka päivityksiä toki tehtiinkin. Tässä kuva Nintendo 64 versiosta.

Henkilökohtaisesti olisin halunnut nähdä tämän vielä Nintendo 64:llä, kuten myös toisen siirtyneen pelin eli Raren Dinosaur Planetin (joka muuttui Starfox Adventuresiksi), mutta minä nyt olenkin pahasti kallellaan Nintendo 64:n suuntaan.

Eternal Darkness oli silti tärkeä lisäys GameCuben pelivalikoimaan, ja se oli itse asiassa ensimmäinen Nintendon julkaisema peli, joka sai Amerikassa M-ikäluokituksen. Kieltämättä sen verran häiritsevästä kuvastosta on kyse, että oli erikoista, että Nintendo tarttui tähän. Eternal Darkness olikin mitä mainioin yksinoikeuspeli, joskin se jäi turhan vähälle huomiolle kaupan hyllyillä, hyvistä arvosteluista huolimatta.

Edelleen tutustumisen arvoinen

Eternal Darkness: Sanity’s Requiem tarjoaa joitakin varsin ainutlaatuisia pelikokemuksia, joten peli kannattaa ehdottomasti hankkia käsiinsä jostain. Ja mikäli et peliä vielä ole pelannut, on edessä myös nyt jo klassinen kylpyammekohtaus… Pelin taistelut ja ongelmanratkaisukohdat ovat tätä nykyä hieman kankeita, mutta hyvä tarina ja erityisesti hyvä tarinankerronta ei vanhene koskaan.

Lisää luettavaa