Etsi
Huippuhiiviskely syntyy asymmetriasta, mutta vain kun kaksi hiiviskelyfania tarttuu Clandestineen yhdessä.
Dungeons & Dragonsin paluu olisi ollut tyydyttävä tapaus kolme vuotta sitten, mutta fantasian ei pitäisi olla ikinä harmaata ja tavallista.
Uudelleenpelattavaksi suunnitelluksi peliksi Transformers Devastation kierrättää yllättävän paljon asioita, mutta sen timanttinen toiminta pelastaa hämmästyttävän paljon.
Dontnodin viisiosainen scifiseikkailu on poikkeuksellisen rohkea peliteos, jossa kerronta menee kaiken edelle.
Intensiivinen moninpeliräiskintä kuljettaa pelaajan keskelle tiheätunnelmaista Tähtien sota -fantasiaa, mutta sisällön suppea määrä povaa pelille lyhyttä ikää.
Joka osa-alueellaan tasapainoinen ja hillittömästi pelattavaa sisältävä sotilasräiskintä, joka venyttää rajojaan, muttei silti riko niitä.
Vermintide on peli, joka loihtii esiin huippuhetkiä ja hienoja tarinoita kuin liukuhihnalta. Se haastaa, se vaatii paljon ja se myös palkitsee.
Tales from the Borderlands on hauska seikkailu, joka nojaa liikaa Telltalen tuttuun kaavaan.
Todella rento avaruusseikkailu kaipaisi syvyyttä ja sisältöä, vaikka peli-iloa on useamman pelin edestä.
2205 on yhtä aikaa sekä tyydyttävä, ärsyttävä että typerä. Mutta kyllä sitä pelaa, jos vain ei ajattele sitä Anno-sarjan perillisenä.
Odotus ei ollut turha: Legacy of the Void on tyydyttävä ja erinomaisen hyvä päätös rakkaalle ja pitkäikäiselle pelisarjalle.
Laadukasta lisäpelattavaa The Witcher III:een tarjoava Hearts of Stone ei ehkä ole täysiverinen laajennus, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin.
Tähtien sota parantaa näemmä kaikkea, ja parannettu lelulaatikko on riemun lähde.
