Etsi
Intensiivinen moninpeliräiskintä kuljettaa pelaajan keskelle tiheätunnelmaista Tähtien sota -fantasiaa, mutta sisällön suppea määrä povaa pelille lyhyttä ikää.
Joka osa-alueellaan tasapainoinen ja hillittömästi pelattavaa sisältävä sotilasräiskintä, joka venyttää rajojaan, muttei silti riko niitä.
Vermintide on peli, joka loihtii esiin huippuhetkiä ja hienoja tarinoita kuin liukuhihnalta. Se haastaa, se vaatii paljon ja se myös palkitsee.
Tales from the Borderlands on hauska seikkailu, joka nojaa liikaa Telltalen tuttuun kaavaan.
Todella rento avaruusseikkailu kaipaisi syvyyttä ja sisältöä, vaikka peli-iloa on useamman pelin edestä.
2205 on yhtä aikaa sekä tyydyttävä, ärsyttävä että typerä. Mutta kyllä sitä pelaa, jos vain ei ajattele sitä Anno-sarjan perillisenä.
Odotus ei ollut turha: Legacy of the Void on tyydyttävä ja erinomaisen hyvä päätös rakkaalle ja pitkäikäiselle pelisarjalle.
Laadukasta lisäpelattavaa The Witcher III:een tarjoava Hearts of Stone ei ehkä ole täysiverinen laajennus, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin.
Tähtien sota parantaa näemmä kaikkea, ja parannettu lelulaatikko on riemun lähde.
Tales-sarja alkaa hiljalleen fossiloitua, mikä on tavallaan myös osa sen viehätystä.
NBA 2K on yhä rautainen pelisarja – Spike Leen kaameasta tarinasta huolimatta.
Seitsemäs kerta ei yllä koukuttavuudessaan sarjan huipulle, mutta on perusvarmaa pelattavaa.
Verkkainen laivataistelu on viimeisen päälle viilattua, mutta etenemistä ei ole tehty helpoksi.
