Sunnuntaiblogi: Unohdetaan jo ne kumppanisovellukset

Sunnuntaiblogissa ihmetellään pelien kylkeen tuupattavien kumppanisovellusten tarkoitusta. Kuka ihme näitä käyttää, ja onko niistä mitään hyötyä?

31.5.2015 09:30

Assassin’s Creed Syndicatessa ei tulla näkemään sarjan aikaisemmista osista tuttuja mobiilisovelluksia, joiden tuoma lisäarvo on kieltämättä aina ollut vähän niin ja näin. Erilaisia kumppanisovelluksia on tulvinut jo muutaman vuoden ajan kuin sieniä sateella, mutta toistaiseksi olen kyennyt vain ihmettelemään niiden tarkoitusta – minulle kun riittäisi ihan se loppuun asti hiottu emopelikin. Tavallaan ymmärrän mobiilihuumasta lähteneen ajattelun, jossa pelaajille halutaan tarjoilla lisäelämyksiä jonkin uuden innovaation kautta, mutta käytännön toteutus laahaa monesti sen hyvän idean perässä.

Kaikista käsittämättömämpiä ovat karttasovellukset. Toisen näytön tapaan toimivan älypuhelimen tai tabletin tulisi antaa lisätietoa esimerkiksi verkkoräiskintäpeleissä sekä ympäristöstä että kohteesta. Itse käytän kaiken keskittymiseni lähinnä siihen, että saan kovan toiminnan keskellä seurattua edes sitä näytön kulmaan sijoitettua minikarttaa, saati että pystyisin aktiivisesti pitämään hallussa kahta erillistä ruutua. Hienoa jos joku on näistä jotain konkreettista hyötyä saanut, mutta omat aivoni nyrjähtävät pahasti jo yrittämisestä.

Vähintään yhtä inhottavia ovat sovellukset, jotka toimivat ainoana keinona tietyn sisällön avaamiseen itse pääpelissä. Tämä lienee myös Syndicaten saaman käsittelyn taustalla, sillä edellistä Assassin’s Creed Unity -peliä kritisoitiin voimakkaasti siitä miten tiettyjä pelistä löytyviä aarrearkkuja tai asusteita sai avattua ainoastaan tämän sovelluksen kautta. Lisäarvo-ajattelu edellyttää, että ylimääräiset ominaisuudet tuovat nimenomaan jotain extraa peliin mukaan sen sijaan että ne olisivat välttämättömiä esimerkiksi jo olemassa olevien kerättävien esineiden kannalta. Aikoinaan myös Mass Effect 3 hyödynsi ominaisuutta, jolloin optimaalisimpaan tulokseen pääsi ainoastaan tätä kautta — ja tulihan sitä puolipakolla mobiiliminipeliä hakattua silloin itsekin. 

Jos Watch Dogsin moninpeli olisi aikanaan toteutettu vähän suuremmassa mittakaavassa, olisi se voinut olla oikeastikin mielenkiintoinen niin idealtaan kuin toteutukseltaankin. Kaverin pelin häiritseminen mobiililaitteen kautta kuulosti joltain ennenkuulumattomalta, mutta sen sitominen vain tiettyihin pelimuotoihin vähän vesitti ajatusta. Tämä kuitenkin edustaa sitä ideointia jota olisi mukava nähdä enemmänkin, jotain uutta ja yllättävää.

Me näpräämme älylaitteitamme enemmän kuin koskaan, jolloin tuntuu vain luonnolliselta että meille pyritään markkinoimaan kaikenlaisia ohjelmia laitteistomme riesaksi. Näistä parhaimmat antavat meille jotain konkreettista hyötyä tai iloa, mutta suurinta osaa tuntuu määrittävän ainoastaan olemassaolon itseisarvo. Kuulostaa varmasti mukavalta kun markkinointiosasto rummuttaa sen kuumimman AAA-pelin kylkeen tuupattua mobiilisovellusta, mutta olisihan se hienoa jos niiden tekemiseen panostetulla energialla saisi aikaan jotain oikeasti kiinnostavaa ja laadukasta. 

Jenni Ahlapuro

Lisää luettavaa