Monen pelialan ammattilaisen ja harrastajan vuoden kohokohta on jälleen ohi. Olen jo monena vuonna lukenut yhteenvedon lähinnä seuraavina aamuina, sillä perinteisesti tilaisuudet osuvat meidän aikavyöhykkeellämme illan ja yön puolelle. Satuin kuitenkin olemaan velvoitteista vapaana, ja seurasinkin ankaran peliputken lomassa toiselta näytöltä, ja olihan siinä kieltämättä oma tunnelmansa. Keräsin alle pienen listan omista suosikeistani, sillä peleistä ei ainakaan näyttänyt olevan pulaa.
Cuphead on Studio MDHR:n ensimmäinen peli, eikä se vaikuta olevan yhtään hullumpi veto pieneltä ensikertalaiselta. Steamboat Willie-henkisellä estetiikalla ryyditetty Cuphead ei ota itseään turhan vakavasti, ja odotan kovasti että kyseessä olisikin ennen kaikkea hauskaa toimintaa omaleimaisessa ympäristössä.
Deus Ex: Mankind Divided on ollut odotuslistallani aina siitä lähtien kun se ensimmäistä kertaa tuotiin päivänvaloon. Olen sarjan asetelman, estetiikan ja toiminnan – tai nimenomaan toiminnattomuuden – suuri ystävä, ja Human Revolution jätti jälkeensä huikean kaipuun jatkolle. Tarinallisesti tämä on varma osuma ainakin minulle, mutta toivoisin että edellisen pelin pomotaisteluista oli opittu myös jotain.
Dishonored 2 jatkaa vähän isompien pelien odotuslistaani sulavasti. Rakastin ensimmäistä osaa yli kaiken, ja olen kaiholla muistellut pelin parissa viettämiäni hetkiä. Steampunk-henkinen maailma teknologioineen ja luokkaeroineen on samaan aikaan sekä karu että kiehtova, sinne palaisin mielelläni takaisin. Mielenkiintoisesti yhden hahmon sijaan pelataankin kahdella, jotka ovat jo edellisestä osasta tutut Emily ja Corvo.
Final Fantasy 7 Remake on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on jäänyt lähtemättömästi mieleen myös kaltaiselleni sarjaa vähemmän arvostavalle pelaajalle. En oikeastaan pidä erityisesti japanilaisista roolipeleistä genrenä, mutta aina aika ajoin muutamia poikkeuksia osuu kuitenkin kohdalle. Tästä on niistä yksi, joka totisesti ansaitsee oman uusintaversionsa. Square Enixiltä kerrotaan ettei kyseessä ole vain kosmeettinen päivitys, joten odotan jännityksellä minkälaisen käsittelyn peli saakaan ennen julkaisuaan.
Unravel tuntuu osuvan perinteiseen söpistelyhermoon, mutta pelissä on itseasiassa varsin kiinnostava idea. Langasta tehty Yarny-sankari purkautuu edetessään, jolloin tämän jälkeen jää metritolkulla narua josta otetaan pelimekaniikassa enemmän kuin ilo irti. Perinteisen pulmantäyteisen tasoloikan sijaan Unravelissa päästäänkin leikittelemään fysiikalla mielenkiintoisella tavalla, ja mikäli toteutus on huolella tehty, on kyseessä varmasti viihdyttävä elämys.
No Man’s Sky on kutkutellut jo edellisvuoden messuista lähtien, sen verran erikoisesta teoksesta on kyse. Pelistä esiteltiin myös avaruusräiskinnän mahdollisuutta, mutta kaltaiselleni maailman uteliaimmalle ihmiselle loputon erilaisten planeettojen ja ympäristöjen tutkiminen on se kiinnostavin aspekti. Näen jo sieluni silmin miten pelisessioni tulevat pitkittymään myöhään yöhön ”vielä yhden” planeetan osuessa haaviin. Eihän se koskaan siihen jää.
Listan ulkopuolelle jäi tietenkin hirveä tukku sekä isoja että vähän pienempiäkin pelejä. Vältetään kuitenkin nälkävuoden pituista kirjoitusta jättämällä ne sinne muhimaan. Kiinnostaisi kuitenkin tietää mitkä olivat lukijoilla tämän vuoden E3:sen kovimmat jutut, joten jakakaa ihmeessä ajatuksia kommenttiboksiin!
Jenni Ahlapuro