Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai ainakin minun työharjoitteluni. Aloitin täällä Pelaajan toimituksessa työskentelyn helmikuun lopussa, eli noin viisi kuukautta sitten. Odotukset olivat alusta asti korkealla (sekä minulla että toimituksen väellä), ja uskon ettei kumpikaan osapuoli joutunut pettymään. Nyt takana on jo melkein puolen vuoden pituinen työrupeama joka pitää sisällään kokemuksia joka lähtöön. Tämän torstain jälkeen edessä siintävät kuitenkin jo kesälaitumet ja sen jälkeen Assemblyt, eli nyt on hyvä aika pistää pillit pussiin ja kiittää ja kumartaa.
Kaikki ei sentään ole ohi ihan vielä, sillä aikaa h-hetkeen, eli toimiston avainten luovuttamiseen on vielä pari päivää. Minua pyydettiin kirjoittamaan menneistä kuukausista blogi, eli viimeisiin päiviini tulee virallisestikin kuulumaan kuluneen ajan fiilistely. Mielenkiintoista blogin kirjoittamisesta tekee se, että olen kirjoittanut aiheesta jo kerran aikaisemmin. Kouluni nimittäin vaatii dokumentointia työharjoitteluajasta, joten kirjoitin H-Townista yrityksenä pitkän arvion jossa pohdin myös oman osaamiseni kehittymistä. Viiltävä analyysi on siis jo tehty, eli tämä kierros sisältää ennemminkin yleisiä ajatuksia ja huomioita talon tavoista uuden työntekijän kakkuloiden läpi.
Vaikka olisi hienoa sanoa että olin yrityksessä ainoastaan kehittymässä työntekijänä, ainakin yhtä tärkeää oli päästä tekemään töitä taitavan ja motivoituneen porukan kanssa. On mahtavaa tulla toimistolle viettämään aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneet samanlaisista asioista kuin minä. Emme tietenkään ole kaikki samasta puusta veistettyjä, mutta niinkuin Pelaajan logossa lukeekin “Rakkaudesta videopeleihin” yhdistää.
Jottei mitään olennaista unohtuisi päätin koota listan asioista jotka jäivät mieleen ajastani H-Townilla. Tästä on seuraavan duunipaikan vaikea laittaa paremmaksi! Siis, epämääräisessä järjestyksessä:
Huttusen nimimuisti – Itse olen nimien kanssa vihanneksen tasolla, mutta Miika muistaa muun muassa kaikkien elokuvien ohjaajat, pelistudioiden keskitason johdon titteleineen ja Star Warsin Bounty Huntereiden alusten nimet. Minusta tuli aito Huttus-fani!
Valtteri ja Janne pelaamassa pöytäfutista viereisessä huoneessa – sitä kutsuttiin “neuvotteluksi”. En mennyt mukaan koska olen niin huono häviäjä, niinkuin kuulemma Valtterikin.
Pyykkösen legendaarinen pöytä – tämä on erittäin vaikeaa kuvailla sanallisesti. Tiivistetään se siis näin: pelkäsin eksyväni sinne.
Pyykkösen indiehehkutus – tainno, pelin ei tarvinnut olla indie jotta Pyykkönen pystyi sitä hehkuttamaan. Mutta lähes joka viikko saimme kuulla jostain todella omituisesta (pelistä, kirjasta tai elokuvasta) jonka mies oli kuluttanut lähiaikoina. Janne on oikea alakulttuurientuntemuksen kuningas.
Syvälliset keskustelut graafikoiden kanssa – istuin Minnan ja Lassen kanssa samassa huoneessa ja työskentely yhdessä sisälsi paljon nauramista, hiusten repimistä, pakkopaitoja, pöllöjä, mielipiteiden jakamista sekä melko syväluotaavaakin keskustelua. On ihmeellistä mitä kaikkea voi puhua samaan aikaan kun puurtaa InDesignin tai Photoshopin kimpussa.
PelaajaCast – tästä tuli minulle aika merkittävä juttu, sillä jo ensimmäisen jakson nauhoituksen jälkeen tuli selväksi, ettei sinne voinut mennä hölisemään takki auki mitä tahansa. Vaikka yksi cast sisältää epämääräisen verran huonoa huumoria, ajatuksenlentoa ja aasinsiltoja, se sisältää myös todellisen pommin aihetta. Otin tavoitteekseni, että ainakin tiedän mistä castissa puhutaan, ja siksi panostin pelialan uutisten seuraamiseen aiempaan enemmän.
Toimiston vuorokausirytmi – työskentely tapahtui melko erilaisilla aikatauluilla. Aikaisimmat linnut saapuivat yhdeksän aikaan (en olisi ikinä uskonut että minä olisin ensimmäisiä jotka saapuvat paikalle) ja viimeiset lähtivät usein vasta kuuden jälkeen, joskus lähempänä kahdeksaa. Vanhanmallinen korkeakattoinen rakennus alkaa olemaan melko aavemmainen illalla kun on yksin!
Minä ja Valtteri tekemässä duunia täysillä
Fläppitaulut – en uskonut että modernissa toimistotyössä käytettäisi vielä fläppitauluja, mutta ne olivat kerrassaan mainio väline. Esimerkiksi WoW-lehden juttuideat listattiin yhdelle taululle mihin on helppo lisätä uusia ajatuksia, eikä luettelo varmasti häviä tietokoneen kansioiden syövereihin.
Juustohöylä – tai ennemminkin keittiö, ei ollut hääppöinen. Siksipä muiden lähtiessä syömään opiskelija-Raakel viritti einesruoat mikrossa. Loppua kohden aloin ostamaan lihamakaroonilatikoiden kaveriksi leipää ja toinpa oman juustohöylänikin toimistolle. Muistuttakaa etten unohda sitä sinne.
Mäkkimaanantai – tai mikä tahansa päivä. McDonald’s on toimituksen suosiossa, etenkin rankkoina painopäivinä jolloin sihteerit (eli me muut) rahtasimme taittajille ruokaa tuolta tirisevän rasvan taivaasta. Apuna annoksen valitsemisessa auttoi keittiön seinälle kiinnitetty mäkkärin ruokalista hintoineen.
Sitruunakanapäivä torstaina – kuulemma ei voi olla toimituksen jäsen ennen kun on käynyt ainakin yhdellä sitruunakanalla. Läpäisin testin oltuani hommissa noin kuukauden ajan.
Sisäpiirivitsit – alkaen mysteerisistä syntymäpäivistä ja päättyen H-Townin nimen taustaan. En ole vieläkään vihkiynyt läheskään kaikkeen toimitusta ympyröivään salatietouteen, mutta jo nyt osaan välillä hymyillä tietäväisesti oikeassa kohdassa.
Sanomattakin on selvää, että olen viihtynyt hommissa erittäin hyvin. Työnjälkeni on näkynyt vahvasti myös pelaajalehti.com:issa, toivottavasti myös te lukijat olette olleet tyytyväisiä työpanokseeni 🙂 Kollektiivinen kiitos siis kaikille, hyvää kesää ja nähdään ehkä vielä tulevaisuudessa joissain merkeissä.