Pitkittynyt nykyinen konsolisukupolvi ja mobiilipelien nousu ovat selkeästi tehneet hallaa perinteisten pelien myynnille samalla, kun niiden kalliit kehityskustannukset ovat pysyneet vähintään ennallaan. Lopputuloksena monet kehittäjät ovat joutuneet sulkemaan ovensa ja samalla kustantajat etsimään pienintä yhteistä nimittäjää, joka monien pelisarjojen tapauksessa on tarkoittanut toiminnan lisäämistä. Mitä tahansa me pelaajat peleiltämme etsimmekin, pelimyynnin perusteella yleisin piirre on juuri toiminta. Ajan hermolla pysyäkseen suosittujenkin sarjojen on mentävä trendien mukana taatakseen myyntiluvut.
Tämä on aiheuttanut mielipahaa monien aiemmin vähemmän toiminnallisten sarjojen ystäville. Viime vuosilta hyviä esimerkkejä ovat Mass Effect– ja Dragon Age -pelit, äskettäin julkaistut Resident Evil 6 ja DmC: Devil May Cry sekä uusimmassa Pelaaja-lehdessä arvostellut Dead Space 3 ja uusi Tomb Raider. Etenkin jälkimmäisistä jokainen on toiminnallisempi kuin aiemmin ja suututtanut faneja – mutta heidän harmikseen muutos on näkynyt myyntiluvuissa vain positiivisesti. Tekijöille viesti on silloin selvä: toiminnallisuus kannattaa, sanottiin nettifoorumeilla mitä tahansa.
Toiminnallisuuden lisääminen ei tietenkään tarkoita sitä, että peli olisi silloin huono, mistä hyviä esimerkkejä ovat juuri Dead Space 3 ja Tomb Raider. Ne ovat kumpikin uudessakin muodossaan hyviä ja viihdyttäviä pelejä. Vanhan tyylin faneja tämä ei lämmitä. Eikö pelisarjojen idea ole juuri siinä, että niissä tietää saavansa enemmän tai vähemmän sitä samaa, mistä on itse aiemmin pitänyt?
Hämmentävää kyllä, vastaus ei ole kovin selvä. Kun kysyimme lukijoiltamme Pelaajalehti.comissa, kuinka paljon jatko-osien pitää uusiutua, vastausten jakauma oli hämmentävän tasainen: tasan puolet oli sitä mieltä, että jatko-osa ei saa muuttua liikaa, toinen puolikas taas sitä mieltä, ettei jatko saa olla liian samanlainen kuin ennen. Missä kulkee se veteen piirretty viiva, joka tyydyttäisi kumpaakin puolta yhä kriittisemmäksi käyvästä pelikansasta? Ei siis ihme, jos tekijät ja kustantajat laskevat mieluummin helpoimman ratkaisun eli toiminnan varaan. Se ehkä suututtaa ydinfanit, mutta takaa tarpeeksi hyvän myynnin, jotta sarja voi jatkua ja studio pysyä pystyssä.
Seuraavaksi nähdään, mitä uusi konsolisukupolvi tekee asialle. Uskaltavatko tekijät ja kustantajat taas ottaa riskejä vähemmän toiminnallisten pelien suhteen luottaen uuden tekniikan vetovoimaan? Vai jäävätkö monimutkaisemmat ja hitaammat pelit kokonaan kotitietokoneiden yksinoikeudeksi?
Miika Huttunen, Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden 126 maaliskuun numeron pääkirjoituksena.