Pääkirjoitus: Pakko olla paha?

Lokakuun pääkirjoituksessaan Pelaajan päätoimittaja Miika Huttunen pui - mitäpä muutakaan - Grand Theft Auto V:tä.

4.10.2013 21:08

Grand Theft Auto V tuli, näki ja voitti. Ensimmäisten myyntipäiviensä aikana se takoi yli miljardi dollaria ja nousi näin kaikkien aikojen menestyneimmäksi viihdejulkaisuksi ohi muiden pelien, elokuvien tai levyjen. Näin valtavan menestyksen vuoksi se on näkynyt laajalti myös valtavirtamedioissa, jopa Suomessa. Kriitikot ovat ylistäneet peliä kilpaa, kuten myös valtaosa pelaajista, mutta erilaisiakin mielipiteitä on kuultu – onhan sentään kyseessä yksi kaikkien aikojen ristiriitaisimmista pelisarjoista.

Peliä kohtaan esitetty moraalinen närkästys ei tällä kertaa kuitenkaan tule valtamedialta, vaan pääsääntöisesti pelimedialta ja pelaajilta itseltään. Eniten kritiikkiä on annettu pelin negatiivisesta naiskuvauksesta sekä päähahmojen epäsympaattisuudesta. On valitettu siitä, ettei peli anna pelaajan valita, haluaako hän tehdä niitä monia ikäviä asioita, joita pelin kolme päähenkilöä tekevät.

Sarjan naiskuvan osalta on totta, että olisi virkistävää nähdä siinä viimein myös naispäähahmo. Muutoin väitteessä ei mielestäni ole perää, sillä Rockstarille ominaisesti pelin koko ihmiskuva – maailmankuvasta puhumattakaan – on sukupuoleen katsomatta hyvin nihilistinen. Käytännössä kaikki pelin hahmot ovat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä tai vähintäänkin outoja, eikä sarja mielestäni esitä rikollisia tai rikollista toimintaa muutoin kuin tienä epämiellyttävään ja väkivaltaiseen loppuun. Juuri tämä onkin ärsyttänyt etenkin joitakin amerikkalaisia pelaajia, jotka eivät selkeästi halua pelata ilkeitä asioita tekevillä ilkeillä ihmisillä.

Mielenkiintoista asiassa on se, ettei nyt puhuta siitä, mitä pelaajat itse pelissä tekevät, vaan siitä, mitä pelihahmot tekevät tarinassa. Pelaajat itse kaahailevat surutta jalankulkijoiden yli, murhaavat prostituoituja ja ampuvat singolla busseja, mutta jos pelihahmo tarinan tehtävässä vie lapselta tikkarin ja nauraa häijysti päälle, se ei käykään päinsä. Toisin sanoen jos pelaaja saa itse valita käyttäytyvänsä kuin psykopaatti, se on sallittua, mutta jos peli pakottaa tekemään niin, se on paha asia.

Minusta asia on erittäin mielenkiintoinen ja äärimmäisen hyvä esimerkki pelien ainutlaatuisesta luonteesta. Samat ihmiset, jotka vetävät moraalisen herneen nenäänsä GTA-sarjasta, voivat ylistää Tarantinon ultraväkivaltaisia elokuvia taiteeksi ja kehua Breaking Badia kaikkien aikojen parhaaksi tv-sarjaksi – huolimatta siitä, että niiden hahmot ja tapahtumat olisivat kuin kotonaan GTA-pelissä. Katsominen ei kuitenkaan ole sama asia kuin osallistuminen, joka on mahdollista vain peleissä.

Välittämättä siitä, pyrkiikö Rockstar GTA V:llä oikeasti paljastamaan nykymaailman sekä yhteiskunnan raadollisia puolia ja herättämään kysymyksiä väkivallasta viihteenä, sitä se kieltämättä tekee. Jääköön jokaisen itsensä omaan pohdintaan, kummassa päässä peliohjainta se todellinen hirviö luuraa.

Miika Huttunen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja

Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden 133 lokakuun numeron pääkirjoituksena.

Lisää luettavaa