Minnan MMO-ongelma

Pelaaja-lehden graafikko ja taittaja Minna kertoo hieman WoW-historiastaan ja paljastaa MMO-peleihin liittyviä tuntemuksiaan.

17.8.2012 08:49

En kyllä koskaan olisi uskonut, että jakaisin tämän omasta mielestäni oudon ja hieman nolonkin pelkoni näin julkisesti, mutta tässä sitä ollaan. Ehkäpä haluan alitajuisesti löytää kohtalotovereita nähdäkseni, etten ole ainut joka tuntee tällä tavalla.

Aloitin WoWin pelaamisen muutettuani Helsinkiin Pelaaja-lehdessä alkavan työharjoittelujakson perässä. Ilmaistuani kämppikselleni kiinnostukseni peleihin hän tirvaisi innokkaasti WoWin käteeni, ja loppu on historiaa. Illat uudessa ja vieraassa kaupungissa olivat aika ajoin yksinäisiä, ja läppäriltä avautuva toinen uusi maailma vei mukanaan.

Huomasin heti, että arkailin yllättävän paljon kaikenlaista pelisisältöä, joka vaatii pelaamista muiden pelaajien kanssa – mikä on kovin hupaisaa, sillä en tosielämässä todellakaan arkaile ihmisiä tai yhdessäoloa. Uutena pelaajana en kaiketi halunnut nyyppäydelläni vaivata muita ihmisiä tai kohdata huutamista ja raivoamista epäonnistumista johtuen. Mikä sekin on surkuhupaisaa, koska kyseessä on kumminkin moninpeli, jossa tärkeä osa peliä on tehdä asioita muiden kanssa.

Ensimmäinen hahmoni oli klassinen WoW-aloittelijan valinta: yöhaltia-metsästäjä. Hahmoluokka vaihtui myöhemmin pappiin, mutta rotu pysyi.

Sanotaan usein, että MMO-pelien pelaajilla tulisi olla paksu nahka, mutta minulla ei valitettavasti sellaista suuremmissa määrin ollut. Nautin kumminkin kyseisestä pelistä ja halusin nähdä sisältöä myös sooloilun ulkopuolella. On harmittavaa, että täytyy kovettaa itsensä, että pystyy kokemaan eri puolia vapaa-ajan harrastuksestaan. Monet ihmiset, joiden vahvuuksia ovat kiltteys, kärsivällisyys ja empaattisuus (ja joista tulisi täten aivan mahtavia pelikavereita), joutuvat lopettamaan pelin tai muuttamaan pelikäyttäytymistään tai jopa tunteitaan. Monien ihmisten neuvo usein on vain, että täytyy päästä itsestään yli ja olla välittämästä draamasta, mutta kaikille se ei ole niin helppoa, uskokaa pois. Jotkut ihmiset yksinkertaisesti välittävät liikaa.

Yksi ratkaisu on tietenkin löytää itselle sopiva ja mukava peliporukka, ja olinkin onnekas löytäessäni moisen melko varhaisessa vaiheessa. Näiden samanhenkisten ihmisten kanssa oli helppo kokea useampaa ihmistä vaativaa sisältöä. Mutta mikään ei kestä ikuisesti, ja ennen pitkää kyseinen porukka valitettavasti hajosi monien siirtyessä toisiin peleihin tai lopettaessa pelin kokonaan.

WoWissa saa palkinnoksi hauskan mopsilemmikin sen jälkeen, kun pelaaja on suorittanut loppuun luolaston yhteensä sadan ventovieraan kanssa. Idea tulee MMORPG-termistä Pick-Up-Group, lyhyesti PUG, joka tarkoittaa englanniksi myös mopsia.

Jossain vaiheessa minun oli vain pakotettava itseni pelaamaan toistuvasti tuntemattomien ”randomien” kanssa, koska halusin kovasti nähdä lisää sisältöä, eikä sopivaa tuttua peliporukkaa ollut. Kohdattuani ”pelkoni” tarpeeksi useaan kertaan ei kyseisen sisällön suorittaminen enää tuntunutkaan niin ylivoimaiselta. Joskus vielä sydän saattaa hieman pamppailla uuden sisällön kohdalla, mutta se ei kokonaisvaltaisesti estä minua tekemästä asioita joita haluan. (Paitsi Player vs. Player -sisältöä. Siihen hyppääminen tuottaa edelleen ongelmia, mutta se johtunee osittain siitä, että olen siinä surkea ja että siellä kulttuuri on usein vielä vihamielisempi.)

Joudun siis ainakin osittain kovettamaan itseni, jotta pystyn pelaamaan haluamaani sisältöä juuri sen verran kuin haluan. Mutta tästä johtuen en myöskään valitettavasti ole enää se kiltti ja suurisilmäinen pelikaveri, joka joskus aiemmin olin. Harmillista.

Lisää luettavaa