Lokakuu lähti juuri käyntiin, syksy on täällä ja pimeä tulee jo aikaisin. Eli tämähän on parasta aikaa vuodesta katsella kauhuelokuvia. Minulla musiikin kuuntelu ja elokuvien katsominen muuttuu astetta synkemmäksi näin syksyisin, aivan tiedostamatta taikka tietoisesti. Kyllä minä blackmetallista ja kauhuleffoista ympäri vuoden nautin mutta huomattavasti enemmän syksyllä/talvella. Tunnelma kyseisille harrastuksille on vain täydellinen kun luonto kuolee ja pimeys on valoa yleisempää vuorokaudessa.
Kauhuelokuvat. Monien rakastamia, monien vihaamia. Itse olen kuulunut ensimmäiseen joukkoon siitä saakka kun Manaajan näin ala-asteella. Paskathan se minusta ulos pelotteli, se siinä juuri viehätti ja aiheutti halun tutkia genreä paremmin. Manaajan ensi näkemästä on kulunut ainakin 13 vuotta ja tässä ajassa olen nähnyt satoja tähän genreen kuuluvia teoksia. Ajattelinkin kirjoittaa tämän blogin tästä aiheesta ja ehkäpä ehdotella joitain teoksia jotka eivät ole niitä kaikista tunnetuimpia. Joten Friday the 13th:stä taikka Hohdosta turha toivoa nyt tekstiä.
Gates of Hell trilogia: City of the Living Dead (1980), The Beyond (1981) ja The House by the Cemetery (1981)
Lucio Fulci on yksi näistä ohjaajista joka tunnetaan ”Godfather of Gorena”, eikä tämä nimi tule ihan turhaan. Etenkin hänen Gates of Hell trilogia on täynnä yhtiä parhaimpia sekä sairaimpia kuolemia mitä ikinä on elokuviin kuvattu. Loistavasti tehtyjä kohtauksia joita nykyään katsoessa ei voi kuin huokaista kaipuusta että näkisi nykyäänkin jotain näin hienoa, eikä vain sitä CGI verta ja suolia.
Elokuvissa on tietenkin paljon muutakin kuin vain tappamista. Tunnelma on hienon ankea sekä musiikit ovat loistavat. Näyttelykin on mainiota, etenkin Catriona MacColl vetää hienot suoritukset kaikissa Fulcin leffoissa joissa mukana on. Fulcin loistavan ohjatut kamerat ja zoomit tekevät myös oman tehtävänsä lisääkseen tunnelmaa. Hänen tunnetut silmiin zoomatut kohtaukset ovat kerrassaan hienoja, vaikkei niihin edes puutikkua upotettaisi.
Tämä trilogia ei ole mikään virallinen vaan pääasiassa fanien keksimä nimitys näille kolmelle elokuvalle. Kaikissa kylläkin on samoja teemoja, näyttelijöitä (eri hahmoina) ja tietenkin tehty toistensa jälkeen. Kuten nimestä kuulee on helvetin portit ja sieltä tulevat kammotukset pääosassa. Nämä voisi myös lukea ”zombielokuviksi” koska niitä jokaisesta löytyy yhdessä jos toisessa muodossa, elokuvissa on kuitenkin paljon muitakin olentoja jotka ovat vaaraksi hahmoille. Hämähäkeistä katsellaan murhaavaan pappiin saakka. Zombi 2 on Fulcilta paljon tyypillisempi zombipätkä jota myös suosittelen lämpimästi.
Jos näistä kolmesta vain yhtä pitäisi ehdottaa katsottavaksi se olisi The Beyond. Kaikista vakavin, klassisia kohtauksia sisältävä ja kerrassaan loistava elokuva jonka jaksaa aina vain katsoa uudelleen.
Tombs of the Blind Dead (1972)
Espanjasta ei ole aikojen saatossa tullut paljoa kauhuelokuvia ja jos on, ne eivät todellakaan ole mitään suosituimpia. Amando de Ossorio onkin yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä tuolta tulevista kauhuohjaajista, ja tässä on hänen paras elokuva (minun mielipide tietenkin). Blind Dead-sarjaan kuuluvia elokuvia tuli neljä ja tämä on eka. Nämä elokuvat ovat saaneet vuosien aikana ympärilleen vankan fanikunnan ja syystäkin, ne ovat tunnelmallisia ja hyvin tehtyjä elokuvia (no okei, kolmas osa on melko paska). Gorea ei ole mitenkään erityisen paljon ja budjetin pienuus näkyy heti kättelyssä. Näyttelijät kuitenkin osaavat hommansa eikä kameran takanakaan olla mitään amatöörejä.
Elokuvien suurin viehätys on kuitenkin itse Sokeat Kuolleet, elikkä Temppeliritarit jotka saatanallisten voimien kautta ovat saaneet itselleen kuolemattomuuden. Ne eivät ole niinkään zombeja vaan enemmän vampyyrin tapaisia olentoja, ne juovat ihmisten verta mutteivat syö lihaa. Rakenteeltaan tietenkin luurankomaisia ja kuten nimi sanoo, sokeita. Moniakaan sääntöjä miten niitä voi tappaa tai mitä ne edes ovat ei käydä erityisen tarkasti elokuvissa läpi. Eikä sillä väliä, ne näyttävät helvetin hienoilta ja niiden aiheuttamaa kaaosta on mukava seurata.
Tässäpä taisi olla juttuni tälle kertaa, jos kiinnostaisi lukea jotain samanlaista lisää kertokaa se kommenteissa.
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.