Ennen kuin alatte lukemaan, pyydän että katsoisitte pelihyllyynne. Siis sinne missä säilytätte pelejänne. Lyön pääni pantiksi että suurimmalla osalla meistä sitä paikkaa hallitsee K-18- ja K-16-leimat. Tästä päästään aiheeseeni: onko viaton pelaaminen kuollut? Tarkoitan viattomalla pelaamisella, että pelataan pelejä jossa oma pelihahmo ei tapa tai silvo ketään niin että veri lentäisi. En laske Ratchet & Clank -tyyppisiä pelejä tappamispeleiksi, sillä niissä ei niinkään verta tai suolenpätkiä näy.
Verellä mässäily ja tappaminen ovat nykyaikana yksi yleisimmistä asioista mediassa ja viihteessä. Veri on se mikä myy, kuuluu eräs sanonta. Pelaamisessahan tämä tarkoittaa että väkivalta myy. Mutta tuhlataanko sitten enää 3-12 -vuotiaiden peleihin enää niin paljoa aikaa, kuin silloin ennen vanhaan? Ennen vanhalla tarkoitan Nintendon ja Segan kulta-aikoja, jolloin asiat olivat toisin päin.
Näiden pelifirmojen tasohyppelyihin ja seikkailupeleihin, siis melkein kaikkeen niiden tuotannosta, kulutettiin silloin aikaa ja paljon. Sitten pelattiin hiukan vähemmän Duke Nukemia, Doomia ja näitä sen ajan ”aikuisten” pelejä, jos vanhemmat sallivat.
En mene vannomaan, ihan hyvinhän joku on voinut tuhlata enemmän aikaa noihin jälkimmäisiin peleihin, mutta uskoisin että suurin osa meistä pelasi juuri Mario- ja Sonic-pelejä tuona aikakautena. Tietysti siihen vaikutti se, ettei silloin ollut kovinkaan monia verellä mässäileviä pelejä.
Sitten koitti aika jolloin kaksi ensimmäistä PlayStationia ja Xbox saapuivat. Ne alkoivat muuttaa pelimaailmaa nykysuuntaan. Näille konsoleille julkaistiin hiukan raavaampia pelejä, kuten GTA:t ja Halot. Monilla, jotka olivat tuohon aikaan 7-13-vuotiaita, on varmasti muistoja joko San Andreaksessa seikkailemisesta tai kavereiden kanssa lipunryöstöstä Blood Gulchissa. Silti, vielä silloinkin oli paljon alle 16-vuotiaiden pelejä, joista suurin osa oli todella viihdyttäviä.
Mutta nykyaikana, kun nuo pienet taaperot ovat kasvaneet jo aikuisiksi, kovin moni ei hanki enää näitä alle 16-leimalla olevia pelejä. Tietysti monet vielä rakastavat Marioita tai World of Warcraftia, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kun aikuisena ollaan jo totuttu vähän rankempaan aineistoon televisiossa ja elokuvissa, niin miksi sellaista ei myös pelattaisi?
Ja kyllä, suurin osa näistä K-18 leimoilla varustetuista peleistä on erittäin viihdyttäviä. Skyrimin maailma itsessään on jo hyvin hieno, ja pari matsia missä tahansa räiskintäpelissä on mukava stressinlievitystapa. Onhan alle 16-vuotiaiden pelejäkin, jotka ovat erittäin viihdyttäviä – Skyward Sword ja Phoenix Wright.
Mutta. Kuinka moni meistä pelaa näitä ”pienempien” pelejä monta tuntia joka päivä? Tietysti tätä tuntuu vaikeuttavan uudelleenpelattavuus, joka on yleensä hyvin vähäinen.
Nyt ne jotka huutavat siellä ruutujen takana että ”nuoriso pelaa!”, niin miettikääpä uudestaan. Miettikää, että mitä pelejä te pelasitte silloin 7-14 vuoden ikäisenä? Omalta osaltani sanon että kyllä sieltä näitä raaempiakin pelejä nousee esiin. Miettikää sitten nykynuoria. Vanhemmat hankkivat jo kahdeksanvuotiaille näitä K-18 AAA-nimikkeitä. Te jotka olette pelanneet kilpailullisia räiskintäpelejä taatusti tiedätte mistä minä puhun.
Nykyaikana nämä nuoret pelaavat enemmän näitä K-18- ja K-16-leimoilla varustettuja pelejä, kuin monet aikuiset, koska heillä on aikaa, eikä heidän tarvitse huolehtia paljosta. Mitäpä jos kävisit kysymässä joltain tällaiselta nuorelta kuinka hyvä peli Mario on? Mitä luulet saavasi vastaukseksi?
Tai jos kysyt että mikä on paras peli, niin vastauksena tulee yleensä joko Call of Duty tai Battlefield. Sitten jos joku menee sanomaan jostain ”pienempien” pelistä jotain sellaista että se on hyvä, hänet yleensä nauretaan pystyyn. Poikkeuksia toki on, mutta hälyttävästi yhä vähemmän ja vähemmän joka vuosi.
Kerron nyt hiukan omia kokemuksiani. Koska minä en saanut pelata ”aikuisten” pelejä ennen 13-ikävuoden täyttymistä, niin pelivalikoimani oli siihen aikaan hyvin Nintendo-painotteista. Mario, Zelda ja Pokémon ovat hyvin lähellä sydäntäni. Aina ja ikuisesti. Mutta koska minulla oli kavereita, jotka sitten pelasivat Codeja ja Haloja, niin tietysti tuli näitäkin pelejä pelattua. Halo on jäänyt hyvänä muistona mieleen.
Seiskaluokalle päästyäni kuulin joka päivä ”Mää sain eilen Nuken!” ja ”Eilen meni tosi hyvin Bäfässä, meikä ampu ainakin 30 tyyppiä!” Kun taas kerroin heille: ”Pokémon on tosi hyvä peli,” niin sain naurut ja haukut päälleni. Kuulemma Pokémon on pikkulasten peli ja aivan liian helppo, ja että minä en ole mies jollen pelaa Codia. Edes kovasta grindaamisesta ja E.V:stä kertominen auttanut yhtään mitään. Onneksi minulla ystäviä jotka rakastavat LittleBigPlanetia ja Pokémonia ja heidän kanssahan on eniten tullut aikaa vietettyä.
Tässä on mielipiteeni siitä, kuinka vähän nykyään viatonta pelaamista tavataan. Vastaan samalla otsikossa esittämääni kysymykseen: En usko että viaton pelaaminen on kuollut, ainakaan vielä. Uskon ja toivon, että jokaisella teistä on oma mielipide tähän asiaan ja kunnioitan sitä. Mutta kysymykseen, tuleeko viaton pelaaminen kuolemaan, en tiedä vastausta.
Se on samanlainen kysymys kuin ”tulevatko konsolit kuolemaan” tai ”tulevatko AAA-pelit kuolemaan.” Kysymyksiä joihin ei kukaan voi vastata täysin varmasti. Tulevaisuudessa, noin kahdenkymmenen vuoden päästä, uskon että peleistä tullaan ottamaan ikärajat kokonaan pois, tai sitten tulee vain muutama ikäraja joita käytetään ihan vain sen takia, että tiettyä peliä ei myydä ilman vanhempia.
– Cerker
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.