Kuluneet pari viikkoa ovat olleet kiireisimpiä mitä olen työurani aikana nähnyt. Tässä kirjaimellisesti muutamassa päivässä on pitänyt järjestää…
-Animen valmistelu Kirjamessuille (osasto, tekniikka, työntekijät, kulkuluvat, yhteistyökumppanit, ohjelma)
-Pelaajan valmistelu Digiexpoon (osasto, tekniikka, työntekijät, kulkuluvat, yhteistyökumppanit, ohjelma)
-Erään ulkoistetun palveluntarjoajan vaihto (työvälineet, valtuutukset, perehdytys)
-10v Pelaaja painoon (juttujen tilaus ja aikataulutus, poikkeava kansi, poikkeava jakelu)
-Pelaa!-lehti painoon viikko Pelaajan jälkeen (suunnittelu, juttujen tilaus ja aikataulutus)
-TOIMISTON MUUTTO (en voi uskoa, että tämäkin sattumalta päätyi tähän ajanjaksoon… Muuttofirmojen kilpailutus ja valinta, takuumaksut, avaimet, osoitteenmuutos, vakuutusten siirto, sähkön siirto, puhelimen siirto, netin siirto, siivouksen siirto, postilokeron kohtalo, työterveyshuollon mahdollinen vaihtuminen… eikä vielä olla edes päästy pakkaamaan yhtään tavaraa eteisessämme oleviin 170:een muuttolaatikkoon!)
Ja nämä kaikki vielä sen jälkeen, kun palasin neljän viikon isyysvapaalta jo normaalistikin tänä aikana kertyneiden töiden ääreen (kirjanpito, laskut, palkat…), ja viikko sitten löi vielä flunssankin päälle! Olo on parhaimmillaan kuin Härkösellä ja Vileniuksella.
No okei, se työmäärällä lesoamisesta. Kummasti sitä pääsee zonelle, kun hommaa piisaa. Eiköhän tässä tuhannesta muistettavasta asiasta silti jokin olennainen unohdu, mutta fiilis lienee silti hyvä kunhan kaikki valmistuu.
Joku saattaa nyt kauhistua työnkuvaani, eikö täällä vaan pelata päivät pitkät? Kumma juttu, mutta jätän mielelläni pelailut muille, vaikka se työni aloittaessa olikin osa paikan eksotiikkaa. Mitä enenevissä määrin saan nautintoni siitä, että kaikki toimii mahdollisimman sulavasti muiden työntekijöiden osalta ja että firma on mieluisa työkaveri yhteistyökumppaneiden mielestä.
Kun teen työni hyvin, kukaan ei huomaa mitään. Kun mokaan, sen huomaavat kaikki. 🙂
-Janne Kaitila, toimituspäällikkö