Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet Idän lumo -blogia. Tämä kahden vuoden rajapyykki tuntuu sopivalta tilaisuudelta lopettaa blogin kirjoittaminen ja siirtyä muiden projektien pariin.
Jouluna 2017 julkaistussa aloituspostauksessa kirjoitin, että ajatus blogin perustamisen takana oli ”esitellä japanilaista kulttuuria sen popkulttuurin kautta ja auttaa vähentämään äimistelyn tarvetta”, koska ”ei japanilainen media ole mikään käsittämätön viidakko, jota ulkomaalainen ei vain voi ymmärtää”. Tällä viittasin siihen, että maailmassa on paljon japanilaisen popkulttuurin parissa kasvaneita kuluttajia, joille sen lainalaisuuksissa ja tavoissa tehdä asioita ei siksi ole mitään kummallista: ihmisiä, jotka ymmärtävät idän lumon.
Tällaisille kuluttajille länsimaisen median – niin pelimedian kuin yleismediankin – esittämä kuva Japanista voi tuntua pinnalliselta, vähättelevältä ja vieraalta. Eihän kukaan sellaisesta pidä, että itselle tärkeää asiaa ei käsitellä asiallisesti. Uskoisin, että olen blogin avulla saanut paikattua tätä puutetta varsin hyvin.
Twitter-profiiliin kirjoittamani tekstin mukaan Idän lumo on blogi ”Japanista, videopeleistä, mediasta ja kulttuurieroista.” Näistä kaikista on tosiaan tullut vuosien varrella kirjoitettua, joskus enemmän ja joskus vähemmän ajankohtaisiin aiheisiin liittyen: uskonnosta, hahmosuunnittelusta, sukupuolista, historiasta, erotiikasta, politiikasta, perinteistä, stereotyypeistä, kielestä, luontosuhteesta, genreistä, tropeista, alakulttuureista… Japanilainen kulttuuri, yhteiskunta ja maailmankuva heijastuvat japanilaisessa viihteessä monin tavoin, ja kaikki niissä liittyy lopulta kaikkeen muuhun.
Kaikkia lukijoita ei toki ole aina miellyttänyt se, että peliaiheista on poikettu joskus kauaskin. Mieleen ei kuitenkaan tule juuri muuta paikkaa kuin Pelaaja.fi, jossa olisin voinut kirjoittaa näin monipuolisista aiheista näin valtavirtaiselle yleisölle. Uskon, että olen blogin avulla pystynyt esittelemään sivuston lukijoille kokonaan uusia aiheita ja jakamaan yleissivistystä, vaikka yksittäiset aiheet eivät kaikkia olisikaan kiinnostaneet.
Henkilökohtaisesti minulle on ollut antoisaa päästä kirjoittamaan kokonaan uudenlaiselle yleisölle, ja projekti on ollut hauska ja hedelmällinen myös monilla muilla tavoilla. Kiitos kaikille lukijoille ja vakiokommentoijille – heillekin, jotka yleensä ovat olleet kanssani eri mieltä.
Muistoksi jälkipolville tässä on lista blogin kaikista 75 kirjoituksesta:
- Aina se sama peli
- Penispaniikki
- Kun jokainen peli on visual novel
- Kaikki englanti ei ole englantia
- Ei tavoitetta vaan kokemusta varten
- Yhtäkkiä jokainen on muka asiantuntija
- Ylivertainen japanilainen ystävänpäivä
- Ei enää niitä vahvoja naishahmoja
- Lausut todennäköisesti täysin väärin
- Perinteinen on uutta parempi
- Kun lopetus ei tarkoitakaan loppua
- Perverssi suhtautuminen väkivaltaan
- Studio Ghiblin pesänjakajat
- Tulevaisuus jota ei koskaan tullut
- Naimaluvan puute ja kielletyt suhteet
- Lihavuus on jokaisen omaa syytä
- Amerikkalaiset kieltävät seksin kaikilta, 1/2
- Amerikkalaiset kieltävät seksin kaikilta, 2/2
- Kun pelit valtasivat fantasian
- Entä jos esineellistäminen ei olekaan väärin?
- Älkää sanoko sitä ”animetissiholokaustiksi”
- Kuinka Netflix pilaa animen
- Japanin nörttikulttuurin synty, 1/2
- Japanin nörttikulttuurin synty, 2/2
- Kun ei ole kuninkaita kumarreltavaksi
- Miesten maailmaan ei ole asiaa
- Et sinäkään halua kasvaa aikuiseksi
- Pahuutta ei ole olemassa
- Kaksi tapaa keksiä kieli
- Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia
- Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat
- Sielun peili ei ole suu
- Osa lokalisoinnista on täysin tarpeetonta
- Kulmakarvojen salaisuus
- Anime on aina samaa mössöä
- Sanasi rajoittavat ajatteluasi
- Ovatko animehahmot valkoisia?
- Poliisi on hoopo koheltaja
- Retronostalgia on harhaa
- Sukupuolenkääntämisestä ja seksualisoinnista
- Alaikäisten murhaamisen viihdyttävyydestä
- Kun zombit tuntuvat tylsiltä
- Animea tehdään liikaa ja väärin
- Huumeet ammatillisena itsemurhana
- Uusi seksiä vihaava Sony
- Murhamysteerimies joka ei osaa piirtää
- Yksinpelaamista ei ole olemassa
- Mitä japanilaiset ajattelevat suomalaisista
- Joskus hakaristi on vain hakaristi
- Lyhyt opas japanilaisen nationalismin tunnistamiseen
- Kaikki jumalat ovat eläviä jumalia
- Fanikääntämällä saa parempaa
- Ihmisellä on oikeus tuhota luontoa
- Tulevaisuudessa täällä ei ole enää juuri ketään
- Mikä näyttää homolta ja mikä ei
- Miksi japanilaiset eivät enää lisäänny
- Miehetkin saavat tykätä naishahmoista
- Japani ja maailman kummallisin maa
- Tokio jota ei ole olemassa
- Game of Thrones on melkein yhtä hyvää kuin anime
- Hirviöistä, sankareista ja muodonmuutoksista
- Rintojen pienentämisen ja homon rakkaudentunnustuksen yhteys
- Kinkku ei ole lihaa
- Radioaallot mädättävät aivosi
- Kaikki mitä Netflix sanoo animeksi ei ole animea
- Steamin uudet seksistandardit
- Hideo Kojima on visual novel -kirjoittaja
- Pokémonit joita ulkomaalainen ei voi ymmärtää
- Japanilaispelien pitkät nimet
- Naisseuraa rahasta
- Pelihallit ovat nykyaikaa
- Paperilehdet vuotavat eniten
- Ruokahan se aina on mielessä
- Korkea FPS ei ole hyvän animaation merkki
- Naisyleisön seksipeleistä
—
Petteri Uusitalo
Kirjoittaja pitää Mangakartta-podcastia ja on Anime-lehden entinen päätoimittaja. Häntä voi seurata Twitterissä.
—
Edellinen: Naisyleisön seksipeleistä