Alkuperäisen askelmerkein
Arzestin ja Nintendon yhteistyönä syntynyt Yoshi’s New Island on piirrosmaisen kaunis ja pelattavuudeltaan viihdyttävä pomppimispeli, jossa Yoshi ja vaippapöksyinen Mario lähtevät pelastamaan kidnapattua vauva-Luigia. Satumainen jatko-osa on hyvin samankaltainen esikuvansa, vuoden 1995 mestarillisen Super Mario World 2: Yoshi’s Islandin kanssa. Uutukainen ei kuitenkaan vertaudu suotuisasti tähän 2D-tasoloikan kärkeen.
Sivuttaissuuntaisessa pelissä ohjataan tuttuun tyyliin Yoshia, jonka kyydissä vauva-Mario ratsastaa. Yoshi pomppii vihollisten päälle ja loikkii esteiden yli rauhalliseen tyyliinsä. Pelitempo on hitaampi kuin Mario-peleissä yleensä – jopa alkuperäisessä Yoshi’s Islandissa meno oli vauhdikkaampaa. Ohjaus on puolestaan luontevampaa Nintendo 3DS:n ristiohjaimella kuin ympyräohjaimella.
Vihollisia syömällä saadaan käyttöön munia, joita joko ammutaan muita otuksia kohti tai sitten niillä haalitaan esineitä ympäristöstä tarkoilla heitoilla. Näin on helppo kerätä salaisuuksia, joihin ei muuten ylettäisi.
Ideana on viedä Mario turvallisesti kentän läpi maaliin, jossa kantovuoro vaihtuu eriväriselle Yoshille. Vihollisen hyökkäyksen onnistuessa Mario joutuu taivaalle leijumaan kuplan sisälle, ja pelaajan on lyhyessä ajassa päästävä takaisin Marion luokse.
Pelin haaste toimii kahdessa tasossa: joko keskitytään pelkästään kenttien läpäisyyn tai kerätään kaikki kenttään piilotetut punaiset kolikot, kukat ja aikatähdet. Pelkkä läpipeluu sujunee vasta-alkajiltakin – lisäelämistä kun ei ole koskaan pulaa – mutta jokaisen kahdeksaan kenttään jaetun kuuden maailman kattava läpikäynti on haastavampaa ja antoisampaa. Siten pääsee salaisiin kenttiin, joita tarjotaan vielä yksi jokaiseen maailmaan.
On sääli, että kentissä ei tarvitse enää kerätä kaikkia esineitä kerralla täydellistä suoritusta varten, vaan pelaaja voi napata yhdellä yrittämällä vaikkapa kaikki kolikot ja keskittyä sitten toisella kerralla jokaisen kukan keräämiseen. Vuoden 1995 malli oli huomattavasti kinkkisempi, ja siitä kumpusi enemmän nautintoja. Haastetta on muutoinkin vähemmän, eikä kenttäsuunnittelussa ole alkuperäisen magiaa.
Yoshi’s New Island esittelee pienoisia muutoksia hyväksi havaittuun pelimekaniikkaan. Tällä kertaa Yoshi voi syödä jättimäisiä vihollisia, jotka munitaan valtaviksi ammuksiksi. Siten tuhotaan ympäristöä ja päästään aiemmin estetyille alueille. Valkoiset jättimunat kimpoilevat pinnoilta pyyhkien kaiken tieltään, kun taas metalliset versiot vyöryvät maata pitkin. Metallimunien painon avulla kuljetaan lisäksi turvallisesti veden alla.
Välillä Yoshi muuttuu esimerkiksi helikopteriksi tai sukellusveneeksi, jolloin pelataan kääntelemällä käsikonsolia ja kerätään vauhdilla kaikki kolikot talteen. On kuitenkin kuvaavaa, että Yoshi’s New Island on heikommillaan silloin, kun se pyrkii luomaan jotain uuttaa. Liiketunnistuksesta – kuten jättimunien käytöstäkin – uupuu aito merkitys ja kekseliäisyys. Ja etenkin pelin valjut pomoviholliset tuntuvat kovin väkinäisiltä ja kalpenevat vertailussa Yoshi’s Islandiin, joka oli kaikin puolin mielikuvituksellisuuden riemuvoitto.
Loppujen lopuksi Yoshi’s New Island tarjoaa miellyttävän pelikokemuksen, jonka haluaa nähdä alusta loppuun salaisuuksia myöten. Toki vähempää tuskin voisi odottaakaan, kun peli käyttää niin orjallisesti ja peittelemättä hiilikopionaan yhtä lajityypin merkkiteoksista. Positiivisista aihioista huolimatta kasassa ei valitettavasti ole jatko-osa, joka ymmärtäisi kokonaisvaltaisesti alkuperäisen poikkeuksellisen ansiokkuuden. Yoshi’s New Island saattaa näyttää ja tuntua toivotulta, mutta aidon asian arvoinen se ei ole.