Total War: Rome Remastered -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2021 numerossa 223. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Rooma palaa
Total War -kehittäjä Creative Assemblylla pitää kiirettä. Muutaman vuoden sisällä strategiapelisarjassa on päästy sotimaan muinaisessa Kiinassa, Brittein saarilla, tarustojen Kreikassa ja Warhammerin fantasiamaailmassa, eikä sekään vielä riitä. Nyt on aika palata sarjan alkulähteille Roomaan pintakiillotetussa muodossa.
Ajatus Total War: Rome Remasteredin taustalla on ymmärrettävä. Rome: Total War keräsi aikanaan yllin kyllin ylistäviä arvioita, joten Rooman keisarikunnan aikakauteen sijoittuva strategiapeli herättää paljon nostalgiaa. Ajan hammas ei ole ollut armollinen vanhoille Total War -pelimoottoreille, joten etenkin visuaalinen päivitys on ehdottomasti tervetullut.
17-vuotiaan pelin ilme on uudistettu remasteroinnissa 4K-aikaan. Hahmojen ja esineiden 3D-malleja on päivitetty, ja tekstuurit ovat tarkempia kuin ennen. Vaikka remasteroinnin visuaalinen ilme on iso harppaus alkuperäisestä, eivät uudistukset ole kauttaaltaan onnistuneita. Esimerkiksi autiot taistelukentät näyttävät auttamattomasti vanhentuneilta ja varsinkin kaupungit todella karuilta. Sadetehoste taas on niin häiritsevä, että jouduin lopettamaan pelin kertaalleen kesken, kun olin tuijottanut sitä useamman taistelun ajan peräjälkeen.
Käyttäjäkokemukseen liittyvät uudistukset ovat erityisen paikallaan. Moderni käyttöliittymä on miellyttävämpi silmälle, vaikka yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi yksiköistä saa usein etsiä ajan kanssa. Kamerakulma taas tarjoaa alkuperäistä peliä enemmän liikkumisvapautta. Strategiakartta kertoo tiedot selkeämmässä muodossa, eivätkä ikkunat haukkaa enää koko ruutupinta-alaa.
Total Warin ikiaikainen murheenkryyni sen sijaan on läsnä ehkä pahempana kuin koskaan. Tekoäly tekee taisteluista joko läpihuutojuttuja tai turhauttavaa mikromanagerointia. Määrällisesti ylivoimaisenkin vihollisen voi harhauttaa helposti juoksentelemaan päättömästi ympäri taistelukenttää. Jo ensimmäisen pelitunnin aikana pääsin näyttämään strategista nerouttani gallialaista barbaarilaumaa vastaan vihollisyksiköiden jäätyä seisoskelemaan keskelle joenylityspaikkaa. Voittaminen ei tunnu erityisen palkitsevalta, kun omat joukot voi marssittaa piiritysasemiin vastapuolen vain odotellessa paikoillaan.
Pahinta myrkkyä tekoälylle ovat kaupunkihyökkäykset. Viholliset saattavat murtaa muurin neljästä kohdasta, lähteä litomaan takaisin omiin asemiin ja juosta osasto kerrallaan teurastettavaksi porteille. Tekoälylotto kohtelee kuitenkin kaltoin myös pelaajaa. Joukkojen reitinhaku toimii varsinkin kaupungeissa täysin arvaamattomasti. Rooman mahtavat sotajoukot pysähtyvät polvenkorkuisiin aitoihin ja joutuvat toisinaan hakemaan kiertoreittejä jopa täysin avarassa maastossa.
Total War: Rome Remastered on periaatteessa tervetullut teräväpiirtopäivitys, joka olisi kaivannut perinpohjaisempaa pelillistä uudistusta. Päivitetty ulkoasu ei korjaa taisteluiden valtavia puutteita, jotka tekevät pelaamisesta turhan puuduttavaa. Roomassa on edelleen nostalgista vetovoimaa, mutta se hiipuu harmillisen nopeasti.