Arvostelussa The Great War: The Western Front. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2023 numerossa 245.
Uskottavuus jyrää pelattavuuden
Ensimmäinen maailmansota on poikkeuksellinen häpeätahra ihmiskunnan historiassa. Poliittisen suhmuroinnin seurauksena syttynyt sota oli verisempi kuin mikään aiempi konflikti ja sen arvet näkyvät kirjaimellisesti Euroopan maaseudussa ja vertauskuvallisesti sen poliittisessa ilmapiirissä vielä nykyäänkin.
Vaikka sota oli oikeasti paljon monimuotoisempi, se muistetaan yhä ensisijaisesti juoksuhaudoista, jotka olivat eurooppalaisen sotanäyttämön suuri tavaramerkki. Hirvittävän tuhovoimaiset uudet aseet pakottivat sotivat osapuolet kaivautumaan poteroihinsa, joista ei sitten lähdettykään kuin jalat edellä seuraavaan neljään vuoteen.
Näihin juoksuhautoihin keskittyy myös alkuperäisen Command & Conquerin kehittäjien uusin strategiapeli The Great War: The Western Front. Hieman yllättäen The Great War ei suinkaan ole mikään kepeä tosiaikanaksuttelu, vaan peli, jolle historiallinen uskottavuus on kaikki kaikessa – vaikka siitä maksetaankin kova hinta pelattavuuden puolella.
The Great War on kahden puoliskon peli. Pelaaja ottaa komentoonsa joko keskus- tai ympärysvallat ja lähtee sitten ratkomaan eurooppalaisen teatterin sotaa joko loppuvuodesta 1914 tai vuoden 1916 keskivaiheilta. Tämän tarkempaa jaottelua ei ole tarjolla, joten yksittäiset valtiot ovat edustettuna vain eri osapuolten käytössä olevina joukkoina, joilla on omat pienet bonuksensa ja erikoisuutensa.
Kyse ei ole mistään Total Warin syvyisestä strategiapelistä, sillä pelaajan vastuulla on lähinnä ostella joukkoja reserviin ja liikutella niitä kartalla, tutkia uusia aseita ja teknologioita sekä tehdä taktisia valintoja. Sodan kulku on aina sidottu historiallisiin raameihin, joten esimerkiksi Venäjä solmii aina erikoisrauhansa maaliskuussa 1918. Tämä on tavallaan harmi, sillä strategiaosio olisi kaivannut lisää syvyyttä. Nyt se tuntuu vain turhan hitaalta ja kankealta käyttöliittymältä, jonka avulla valitaan, missä seuraavaksi taistellaan.
Kuten kaikki ensimmäisen maailmansodan historiansa lukeneet tietävät, sen taistelut eivät olleet yksittäisiä kohtaamisia vaan viikkojen tai kuukausien mittaisia lihamyllyjä. Tätä mallinnetaan pelissä jokaisen heksan tähtiarvolla, joka on sitä suurempi, mitä tärkeämpi sen kuvaama alue oli historiallisesti. Ennen kuin voi valloittaa heksan itselleen, täytyy kuluttaa kaikki tähdet loppuun saamalla useita voittoja putkeen nopealla tahdilla. Tähdet kun palautuvat vuorojen välissä.
Rintamalinja liikkuu hyvin harvoin ja pelitilannetta kuvaa ainoastaan kunkin osapuolen sotatahtoa mittaava luku, joka nousee ja laskee menestyksen mukaan ja joka lopulta ratkaisee sodan voittajan. Mekanismi mallintaa erinomaisesti ensimmäistä maailmansotaa teollisena sotana, mutta se tekee The Great Warista uuvuttavan ja turruttavan.
Pelikokemuksen uuvuttavuutta korostaa sekin, että se toinen puoli – tosiaikaiset taistelut – on myös historiallisesti hyvin uskottava. Mainiona ideana ennen taistelun alkua molemmat osapuolet saavat rakentaa omalle alueelleen juoksuhautoja ja muita linnoitteita, jotka säilyvät alueella taistelusta toiseen. Niinpä taistelukentät täyttyvät ajan myötä valtavilla piikkilankaesteillä ja juoksuhautaverkostoilla aivan kuin oikeastikin.
Taisteluissa on kyllä paljon syvyyttä, mutta jälleen ajan hengelle uskollisesti ei erityisen hauskalla tavalla. Kummankin osapuolen käytössä on jos jonkinlaista peliä ja vehjettä, ja erilaiset yksikkötyypit soveltuvat erilaiseen käyttöön. Vastustajan aluetta peittävää sodan sumua puhkaistaan nostamalla omien linjojen ylle tiedustelupalloja, joita taas voi hätistellä ilmavoimilla ja niin edelleen. Mutta kaiken tämän alla piilee lopulta sama totuus kuin historiassakin: taisteluita ei voitettu loistavilla taktisilla tempauksilla, vaan puskemalla kentälle enemmän resursseja kuin toinen kaveri.
Juoksuhautojen välinen alue on kraatereiden täyttämää helvettiä, joka täytyisi ylittää, jotta hyökkäävät joukot pääsevät valloittamaan vastustajan kiintopisteitä. Hyökkääjän tykistö moukaroi puolustajia kaasu- ja räjähdekranaateilla yrittäen pitää näiden päät alhaalla, kun jalkaväki nousee esiin juoksuhaudoistaan ja lähtee juoksuun. On karmea katsella, miten sadat ranskalaiset poilut juoksevat vain muutaman sekunnin jälkeen puolustajien tykistökeskitykseen, joka muuttaa heti valtaosan heistä jauhelihaksi ja lähettää loput takaisin kohti kotia. Sitten komennetaan reservistä lisää joukkoja linjalle ja yritetään uudelleen siinä toivossa, että vastustajalla ei ole enää resursseja samanlaiseen myllytykseen ja edes osa hyökkääjistä pääsee perille.
Taistelu ei ole tämänkään jälkeen ohi, sillä vastustaja voi kutsua paikalle omia reservejään, jotka voivat yrittää valloittaa juoksuhaudat takaisin. Tai jos kaikki menee oikein penkin alle, ne voivat lähteä omaan vastahyökkäykseensä. Näin jatketaan räjähdysten ja tuhansien kuolonuhrien keskellä, kunnes toisen resurssit loppuvat ja taistelu päättyy. Mutta muistatteko ne tähdet? Voittokaan ei vielä ratkaise mitään, sillä tarvitaan useita voittoja putkeen, jotta niillä olisi mitään merkitystä.
Todella ikävänä juttuna tekoäly huijaa taktisissa taisteluissa selkeästi. Sillä on käytössään paljon enemmän resursseja kuin peli väittää ja se näkee sodan sumun läpi. Tämä pitkittää taisteluiden kestoa entisestään, mikä ei todellakaan paranna kokemusta.
Tämä kaikki johtaa meidät syvällisemmän filosofisen pohdinnan äärelle. The Great War: The Western Frontin pelaaminen on uuvuttavaa paikallaan polkemista tunnista toiseen, mutta onko se onnistuminen vai epäonnistuminen? Kehitystiimi on onnistunut vangitsemaan sodan luonteen elegantisti ja väittäisinkin, ettei mikään aiempi aihetta käsittelevä peli ole ollut näin historiallisesti uskottava. Mutta onko se tärkeämpää kuin hauskan pelikokemuksen tarjoaminen?
Olen itse taatusti pelin kohdeyleisön joukossa, mutta minunkin oli jo parin päivän pelailun jälkeen nostettava käteni ylös ja tunnustettava, että pelasin enää vain puhtaasta velvollisuudentunnosta. On todella harmillista todeta, että The Great War on lähinnä kiinnostava kuriositeetti, jonka aihepiiristä kiinnostuneet voivat napata plakkariinsa alennuksesta.
Miikka Lehtonen
Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.