EA Sportsin FIFA-pelisarjan vuotuiset julkaisut ovat kukin vuorollaan pelimaailman suosituimpien pelien joukossa. Oli kyse kaveriporukan illanistujaisista tai vaikka yliopiston opiskelijoiden taukohuoneesta, FIFA pyörii ruudulla hämmentävän usein. Jopa oikeat ammattilaisjalkapalloilijat julkaisevat sosiaalisessa mediassa videoita ja kuvia itsestään pelaamassa FIFAa. Ammattifutaajien some-tilejä seuraavat saavat myös säännöllisesti ihastella videoita, joissa miljoonia tienaavat ammattilaiset juhlivat tai kiroilevat kun FIFA Ultimate Team -pelitilan digitaaliset pelaajakortit päivittyvät, ja futaajan digitaalinen versio joko ylittää tai alittaa heidän odotuksensa.
Mutta mistä kaikki oikein alkoi? Palataanpa ajassa taaksepäin vuoteen 1993, jolloin se aivan ensimmäinen FIFA, FIFA International Soccer, näki päivänvalon.
FIFA ei todellakaan ollut se markkinoiden ensimmäinen futispeli, sillä pitkälti kiitos futishullujen brittien erilaisia jalkapallopelejä oltiin nähty kaikilla mahdollisilla tietokoneilla aivan pelaamisen alkuvuosista alkaen. FIFA ei ollut edes se ensimmäinen todellinen futishitti, sillä International Soccerin, Kick-Offin ja Sensible Soccerin kaltaiset pelit olivat jo vuosien ajan hullaannuttaneet pelaajia.
Ensimmäistä FIFAa pelatessaan olisi ollut myös vaikea uskoa, että siitä tulisi hyvin nopeasti se pelimaailman kirkkain futistähti, sillä peli oli suoraan sanoen karua pelattavaa. EA Sports lähti heti alusta saakka panostamaan näyttävään grafiikkaan ja realistiseen ottelutunnelmaan. FIFA International Soccerin pelihahmot ovatkin suuria ja komeasti animoituja, mutta siitä maksetaan kova hinta. Kun pelihahmot ovat näin suuria ja Megadriven resoluutio niin matala, television ruudulle ei mahdu kerrallaan kuin pieni osa kenttää. Koita siinä sitten tuikkia tarkkoja läpisyöttöjä pelaajalle, jonka sijainnista ei ole hajuakaan.
Ei sillä, että mitkään läpisyötöt olisivat olleet edes mahdollisia FIFA International Soccerissa, sillä komeista animaatioistaan huolimatta se oli hyvin rajoittunut peli. Mukana ei ole edes rangaistulaukauksia, vaan jos peli on tasalukemissa varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan ensin kaksi jatkoaikaa ja sitten loputon äkkikuolema-jatkoaika, joka katkeaa vasta kun joku tekee maalin.
Ongelmat eivät lopu siihen, sillä pelaaminen on kaikin puolin todella tuskallista. Pelaajat liikkuvat kuin tervassa, kääntyvät kuin valtamerilaivat ja tuntuvat tekevän aivan omiaan. Syöttely tuntuu olevan aivan turhaa, koska jos pallo edes suostuu lähtemään pelaajan jalasta, se liikkuu niin hitaasti, että pakki ehtii juosta sen kiinni jo puolivälissä. Myös pelin tapa ratkoa laukausten kohtalo on hyvin erikoinen: vedon tähtäyksellä – jos vetoja nyt voi edes tähdätä – tai lähtöpaikalla ei ole mitään väliä. Ammutaan kohti maalia ja peli sitten arpoo jonkun torjunta-animaation, tai pallon menemisen maaliin.
Kauniisti sanoen FIFA International Soccerin pelaaminen muistuttaa viisivuotiaiden ekoja futispelejä, joissa koko porukka juoksee yhtenä valtavana nippuna pallon perässä ja jossain vaiheessa pallo mahdollisesti päätyy maaliin. Ei siis mitään varsinaista futisjuhlaa.
FIFA International Soccer oli siis jo aikanaan melkoista tuubaa, sillä hyviä vaihtoehtoja kyllä riitti. Amigan omistajat tuhahtelivat Dino Dini’s Kick-Offin tai Sensible Soccerin takaa partaansa FIFAlle ja myös me konsoli-peoonit huomasimme nopeasti, että jotain oli vialla. Mutta ei se pelaamisen tahtia hidastanut, sillä vielä tuolloin vaihtoehtoja ei ollut kamalasti saatavilla. Ensimmäinen International Superstar Soccer oli vielä parin vuoden päässä.
Yhden merkittävän jutun FIFA kuitenkin sai kohdalleen jo aivan ensimmäisestä pelistä saakka: se oli parhaimmillaan kaverin kanssa pelattuna, tai oikeammin kavereiden. Megadriven versio kun tuki maksimissaan neljän pelaajan yhtäaikaista moninpeliä erikseen hankittavan välipalikan avulla. Eihän sitä palikkaa kenelläkään ollut, mutta muistan elävästi, että juhannukseksi sain töistä – Turun Game House represent – lainaksi nelinpeliohjaimen ja pinon ohjaimia, joiden kanssa väännettiinkin sitten FIFAa koko viikonlopun ajan.
FIFA International Soccerin merkittävin anti maailmalle taitaa olla se pieni nippelitieto, että kortin arvoisen rikkeen tehtyään pystyi juoksemaan erotuomarilta karkuun vaikka loputtomiin, sillä sprinttaava pelaaja oli tuomaria nopeampi. Niinpä FIFA-matsi toisensa jälkeen keskytyikin useiksi minuuteiksi, kun joku päätti ottaa pienen erän tuomari-hippaa muiden mumistessa olemattomiin partoihinsa.
Silti, jotenkin näistä nöyristä ja kankeista alkuasetelmista (se ”jokin” on tietenkin EA:n valtava markkinointibudjetti, jolla pelaava kansa ylipuhuttiin ostamaan peli, joka ei ollut lähelläkään markkinoiden parasta vaihtoehtoa) FIFA ponnisti maailman suosituimpien pelien joukkoon.
Maailma on joskus hassu.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun!
