Kaikki 90-luvun lapset muistavat pelin, joka sai kokonaisen sukupolven pelkäämään lumimiestä

SkiFree-laskettelupeli on todellinen sukupolvikokemus.

6.7.2024 10:00

Kaikki, jotka viettivät 1990-luvulla aikaa tietokoneluokissa, muistavat ainakin yhden pelin. Ei, en tarkoita nyt Miinaharavaa, vaan sitä toista jokaisen Windows 3.11 -asennuksen mukana ollutta julkaisua, Chris Pirihin kehittämää SkiFreetä. Mikäli nimi ei enää herätä muistoja, niin yksi ominaisuus taatusti toimii aikakoneena nuoruusvuosien ATK-luokkiin: se ennemmin tai myöhemmin paikalle juoksut lumimies, joka popsi pelaajan armotta kitaansa.

Palataanpa siis ajassa taaksepäin tutustumaan legendaarisen pelin kehitysvaiheisiin sekä paljastamaan dramaattinen salaisuus: lumimieheltä pystyi myös pääsemään pakoon.

SkiFree julkaistiin alkujaan vuonna 1994 osana Microsoftin Microsoft Entertainment Pack 3:a. Sarjan julkaisut olivat pieniä lisukekokoelmia, jotka nimensä mukaan sisälsivät muutamia viihdyttäviä, pieniä pelejä, jotka toimivat Windows 3.10:llä. Peliä ei kuitenkaan alkujaan kehitetty Microsoftin pelikokoelmaa varten, vaan sen tarina juontaa juurensa Pirihin yliopistovuosille. Tietojenkäsittelytieteitä opiskellut Pirih teki omaksi ilokseen Ski-laskettelupelin, jota pelattiin päätelaitteilla, jotka pystyivät näyttämään vain tekstigrafiikkaa. Niinpä pelissä pelaajaa edusti kaksi vinoviivaa, ikään kuin luistimina. Tämä rajoitus tarkoitti, että pelaaminen oli hyvin yksinkertaista, sillä eihän niitä erilaisia vinoviivoja ole kuin muutamaan eri suuntaan, mutta hei – eipä niillä päätteillä paljon kummempia pelejä koskaan pelattu.

Ski heräsi takaisin henkiin, kun Pirih valmistuttuaan päätyi töihin Microsoftille. Hän kehitti aluksi vain Excelin kaltaisia hyötyohjelmia, mutta halusi hioa hieman Windows-koodaustaitojaan ja päätti tehdä uusitun version pelistään. WinSki-nimellä kulkeva uusintaversio sisälsi ihan oikeaa grafiikkaa ja paljon kehittyneempää menoa kuin originaali. Toimistolla peliä testanneet kollegat pitivät teoksesta sen verran paljon, että se päätettiin lisätä mukaan viralliseen viihdepakettiin, joskin nimi muuttui WinSkistä siihen meidän tuntemaamme SkiFree-muotoon.

Vaikka SkiFree onkin monipuolisempi peli kuin Ski, ei sekään mikään kovin syvällinen teos ole. Pelaaja ohjastaa pikkuista laskettelijaa, joka suhaa alas puiden, kumpujen, kantojen ja muiden esteiden täyttämää rinnettä. Jos ei halua vain lasketella omaksi ilokseen, voi lähteä myös temppuradalle tai kahdelle pujottelurinteelle, joista toisella täytyy väistellä tolppien ohella myös muita esteitä. Alkuperäisen pelin hengessä laskettelijaa ei ohjata kovinkaan tarkasti, vaan erilaisia laskettelusuuntia on vain muutama. Tämä on lopulta ihan hyvä juttu, sillä pelin tempo on hyvin vauhdikas eikä mitään kovin hienovaraista tuunausta edes ehtisi harrastaa.
Oli laji mikä tahansa, kun laskettelija saavuttaa 2000 metrin matkan, ruudun ulkopuolelta juoksee paikalle kammottava lumimies, joka popsii pelaajan kitaansa, käyttää tämän sauvaa hammastikkuna ja sitten jää ruudulle tanssimaan ja näin kiusoittelemaan pelaajaa tapahtuneesta. Brutaalia!

Lumimiehestä tuli todellinen sukupolven legenda, jonka jokainen peliä kokeillut ja sen syömäksi joutunut taatusti muistaa. Tietenkin tämä poiki myös runsaasti erilaisia huhuja. Todella kovat SkiFree-osaajat tiesivät kertoa, että jos onnistui pakoilemaan lumimiestä hetken aikaa, paikalle juoksi myös toinen lumimies! Tämä ei ollut kovinkaan helppoa, sillä lumimies on aivan järkyttävän nopea ja juoksee pelaajan kiinni käytännössä saman tien, jos tämän vauhti laskee tippaakaan vaikka käännöksen vuoksi. Sitten olikin taas aika katsella riekkuvaa lumimiestä.

Vuosia myöhemmin, internetin mahdollistettua maailmanlaajuisen kommunikaation, kävi vihdoin ilmi, että lumimiehelle oli myös vastalääkkeensä. Tavallaan. Painamalla F-näppäimen pohjaan pelaajan laskettelija lähti huomattavasti normaalia nopeampaan vauhtiin, mikä teki vihdoin lumimieheltä pakenemisen mahdolliseksi. Mutta ei loputtomiin. Ennemmin tai myöhemmin pelaaja väistämättä törmää johonkin, sillä kaikkien esteiden väistely on hyvin vaikeaa normaalilla vauhdillakin, ja sitten lumimies taas voittaa. Se ei väsy, se ei kyllästy jahtiin, se tietää, että ennemmin tai myöhemmin kaikkien kohtalona on päätyä sen lounaaksi. Jos tämä ei ole syvällinen vertauskuva ihmiselämän perustavista totuuksista, niin mikä sitten?

Miikka Lehtonen

Lisää luettavaa