Väistämätön on tapahtunut: mikromaksut ovat saapuneet Crash Team Racingiin. Merkit ovat olleet ilmassa jo pitkän aikaa, sillä kosmeettisia parannuksia kuskeihinsa ja autoihinsa on voinut ostaa pelissä tienattavilla Wumpa Coineilla alusta asti. Nyt hurjastelijoille tarjotaan mahdollisuutta ostaa valuuttaa myös oikealla rahalla.

Vaikka mikromaksut ovat yleisesti vihattu konsepti pelaajien keskuudessa, katsotaan kosmeettisten tavaroiden kaupittelua usein sormien välistä, koska ne eivät oleellisesti vaikuta kenenkään pelikokemukseen. Henkilökohtaisesti pidän kosmeettisia mikromaksuja perustavanlaatuisena turhuutena ja siksi tietyllä tapaa jopa paheksuttavampina kuin monia muita maksumalleja. Ne ovat kuitenkin yleinen näky nykypäivän peleissä, joten jonkun niistäkin on pakko pulittaa. Mutta miksi ihmeessä?

Päällimmäinen perustelu, joka päässäni pyörii, on luonnollisesti turhamaisuus. Monille moninpelejä suosiville on hyvin tärkeää erottua massoista edukseen, ja pelaajan identiteetti rakentuu usein puhtaasti visuaalisen pröystäilyn päälle. Virtuaalivaatteiden ostaminen yksilöitymistarkoituksessa on siis helposti verrattavissa vaikkapa vuosituhannen vaihteen kännykkälogobisnekseen. Toisinaan omaperäisellä ilmeellä voi tosin olla jopa kevyitä pelillisiä etuja: esimerkiksi Rocket League -kentillä pelin seuraamista helpottaa huomattavasti se, etteivät kaikki autot ole samanvärisiä ja -muotoisia.

Turhamaisuudella on valitettavasti myös varjopuolensa, sillä monesti hintavan näköisellä habituksella tahdotaan viestiä tietynlaista paremmuutta. Eritoten peleissä, joissa myynnissä olevia kosmeettisia parannuksia voi tienata myös näkemällä niiden eteen aikaa ja vaivaa, itsestään voi antaa helposti todellista omistautuneemman ja menestyneemmän kuvan yksinkertaisesti pulittamalla muutaman euron. Tavaroista muodostuu statussymboleita, joista tietynlaiset pelaajat ovat enemmän kuin valmiita maksamaan.

Kosmeettisia ostoksia keinotekoisesti arvottamalla on helppo luoda pelin sisäinen kysynnän ja tarjonnan talous. Tällaisesta mainio esimerkki on Counter-Strike: Global Offensive, jonka pelaajat maksavat skineistä parhaimmillaan satoja euroja. Kosmeettisten parannusten jälleenmyynnin salliminen ruokkii pelin mikromaksutaloutta kahdella tavalla: osa pelaajista kohtelee harkitusti tehtyjä mikro-ostoksia tulevaisuuden sijoituksina, ja toiset syytävät loputtomasti rahaa loottilaatikoihin lottovoiton toivossa. Niin kauan kuin kauppa käy, ei kehittäjän tarvitse turvautua röyhkeämpiin maksumalleihin.

Sydäntälämmittävin vaihtoehto on toki tilanne, missä pelaaja maksaa kosmetiikasta puhtaasti tukeakseen pelinkehittäjää. Monet ilmaiset pelit tekevät tuottonsa pelkästään kosmeettisilla mikromaksuilla, ja niistä pulittaminen on tällöin ainoa tapa osoittaa konkreettista arvostusta kehittäjää kohtaan. Nimellistä maksua vastaan pelaaja tuntee tehneensä oikein ja saa vastalahjaksi hyvän mielen lisäksi jotain silmäänsä miellyttävää.

Pienen pohdinnan päätteeksi on siis melko itsestäänselvää, miksi kosmeettisille mikro-ostoksille on kysyntää. Ihmiseläin on toki turhamainen, mutta muitakin syitä mikromaksutalouden tukemiselle on olemassa. Itse en näiden neljän kappaleen kynäilyn aikana kokenut minkäänlaista henkilökohtaista käännytystä, mutta voin kenties tulevaisuudessa pelata roolipelejä leimaamatta kanssapelaajiani pinnallisiksi pröystäilijöiksi heti ensinäkemältä. Kippis henkiselle kehitykselle!

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa