Tavanomaiset lähtökohdat
Heroes of Ruin ei rakenteeltaan tai tarinaltaan yllätä. Tapahtumat sijoittuvat geneeriseen fantasiamaailmaan, joka koostuu taikametsistä, synkistä luolista ja hyisistä vuoristoista. Lattea tarinakin tuntuu tutulta monesta muusta lajityypin teoksesta, eikä se kiinnosta pelin aikana lainkaan. Onneksi kokonaisuuden vetovoima ei nojaudu tarinaan, dialogiin tai henkilöhahmoihin, mutta niistä olisi kuitenkin voinut saada ylimääräisiä tunnesiteitä ja inspiraatiota pelaamiseen.
Eikä myöskään yllätä, että peli alkaa oman hahmon luomisella. Tarjolla on neljä hahmoluokkaa: ritari, pyssymies, velho ja barbaari. Jokaista voi muokata haluamakseen simppelillä editorilla. Sitten siirrytään prologin kautta Nexus-kaupunkiin, joka toimii kenttien yhdysalueena. Nexuksesta saa uusia tehtäviä, ja siellä voi myydä sekä ostaa varusteita.
Heroes of Ruin koostuu suoraviivaisesta toiminnasta, joka nähdään isometrisestä kuvakulmasta. Ja kuten esimerkiksi Super Mario 3D Land osoitti, tämä näkymä soveltuu erinomaisesti käsikonsolin 3D-tehosteelle. Näin on tälläkin kertaa, sillä pelimaailma ja vihollisten mäiskintä näyttäytyvät tyylikkäinä tehokeinon läpi.
Vauhdikkaan pelattavuuden sisäistämisessä ei kestä kauaa. Jatkuvan taistelun ja tavaroiden keräämisen lomassa kannattaa keskittyä myös hahmonkehitykseen ja uusiin kykyihin, jotka saa sitten asettaa haluamilleen napeille. Vaikka peli ei tarjoakaan pelkkää mukilointia, kokonaisuudessa ei ole vastaava syvällisyyttä kuin mihin genren kotikonsoli- tai pc-peleissä on parhaimmillaan päästy.
Mutta ei Heroes of Ruinin pidä siihen pyrkiäkään, ja pelimekaniikassa on aivan riittävästi seikkaperäisyyttä kiinnostamaan pidemmänkin aikaa. Kaiken kaikkiaan pelisuunnittelu on sopivasti yksinkertaistettua ja hauskanpitoon keskittyvää, jotta se vakuuttaa käsikonsolilla ja soveltuu sen tarkoitusperiin.
Parasta porukassa
Pelkästään yksinpelinä Heroes of Ruinia on silti vaikea suositella, sillä pelaaminen alkaa puuduttaa ratkaisevasti jo muutaman tunnin jälkeen. Onneksi peli tukee moninpelaamista sekä netissä että lähiverkossa. Maksimissaan neljästä pelaajasta koostuva yhteistyö sulautuu suoraan tarinatilaan, joten verkossa eteneminen ja hahmon kehittäminen kuljettavat yksinpeliä eteenpäin. Näin ollen Heroes of Ruinia ei ole mitään syytä pelata vain itsekseen.
Ystäväporukassa kokonaisuus kohentaa osakkeitaan ratkaisevasti, vaikka haastetta olisikin halunnut enemmän. Viholliskohtaamiset, hahmonkehitys, pelimaailman kartoitus ja tehtävien läpäisy tuntuvat kosolti viihdyttävämmiltä, kun kokemuksen jakaa joko kavereiden tai tuntemattomien kanssa. Näinpä on oleellisista ja erittäin ilahduttavaa, että peli hyödyntää konsolin sisäänrakennettua mikrofonia äänichattiin. Ominaisuutta onkin kaivannut jo tovin 3DS-peleihin, joten vaivattoman keskustelun toivottaa avosylin tervetulleeksi. Netissä tarjotaan myös ylimääräisiä päivä- ja viikkokohtaisia haasteita, ja peliseuraakin löytyi riittävästi.
Loppujen lopuksi Heroes of Ruin osoittautuu pienimuotoiseksi helmeksi, jonka moninpeli on yksi 3DS:n laadukkaimmista. Ja koska käsikonsolilla ei ole lajityypissä liiemmin kilpailua, täyttää kelpo kokonaisuus palasen 3DS:n kasvavasta pelitarjonnasta.