F-ZERO X
Kehittäjä: Nintendo EAD
Julkaisija: Nintendo
Julkaisu: Japani 14.7.1998, USA 26.10.1998, Eurooppa 6.11.1998
Alustat: Nintendo 64, ladattavissa myös Wiin Virtual Consolesta
Nintendo 64:n hyvät ajopelit voidaan laskea yhden käden sormilla. Se ei silti vähennä yhtään F-Zero X:n meriittejä ja uskomatonta pelattavuutta tänä päivänäkään. Pahoittelut superlatiivitulvasta, mutta tällä viikolla esittelyssä on siis lempiajopelini kautta aikain.
Alkuperäinen F-Zero oli Super Nintendon kovimpia myyntivaltteja ja todellinen suunnannäyttäjä sille, mitä SNESiltä voitiin graafisesti odottaa. Radan päällä leijuvien huippunopeiden ajokkien välillä pidetyt futuristiset kilpa-ajot esittelivät upeasti Mode 7 -tehostetta. Mode 7:ssä ”maa” oli tasainen kuva radasta, jota pitkin ajettiin, ja kuvaa kääntelemällä SNES loi illuusion silkinpehmeästi kääntyvistä ajokeista.
2500-luvulla…
F-Zero X oli sarjan toinen peli ja Nintendo 64:n myötä sarja siirtyi tietenkin kolmiulotteiseksi. Erikoisesti Nintendo kuitenkin päätti tehdä koko pelin täysin pelattavuuden ehdoilla, vetäen graafisen loiston minimiin. Tämä oli räikeä poikkeus verrattuna muihin aikalaispeleihin jotka luonnollisesti vetosivat pelaajiin ennen kaikkea ulkoisella ilotulituksella. Mutta siinä missä nuo muut pelit näyttävät tänä päivänä yhtä huonoilta kuin miltä niiden pelaaminen tuntuu, on F-Zero X edelleen yhtä vaatimattoman näköinen ja EDELLEEN yhtä täydellinen pelattavuudeltaan.
F-Zero X:ssä vauhti on kaikki kaikessa. Pelissä ajetaan kirjaimellisesti tuhatta ja sataa (ja ylikin), mutta taustojen yksityiskohdat ja ajokkien polygonit on uhrattu nimenomaan sulavuuden alttarilla. 60 ruutua sekunnissa, joka ikinen hetki. 60 fps on toki arkipäivää nykyään, mutta siltikin nykypelien kiivaimmissa tilanteissa tuo sulavuus saattaa alkaa köhiä. F-Zero X:n ruudunpäivitys oli aikanaan toki sensaatiomainen, mutta uskomattominta on, ettei se notkahda IKINÄ, vaikka ruudulla olisi kaikki 30 kilpailijaa yhtä aikaa. Ei nopeilla suorilla sen enempää kuin ei hektisissä mutkissakaan.
Meno voi näyttää karulta, mutta F-Zero X:ää on todellinen ilo pelata edelleen. Vauhdin tunne ja kontrollien tiukkuus ovat huippuluokkaa.
Ajettavaa riittää
Ensimmäisen pelin neljä klassista ajokkia ja ajajaa palaavat, etunenässä tietenkin Captain Falcon Blue Falconillaan. Mutta valittavana on myös 26 uutta ajokkia, mikä nostaa kuskimäärän 30:een. Kuuden radan Cuppeja pelissä on neljä; alati haastavammaksi muuttuvat Jack-, Queen-, King- ja Joker Cup. Mainiona bonuksena pelissä voi avata myös X Cupin, joka on kenttien satunnaisgeneraattori. Kentät ovat toki ymmärrettävästi hieman tavanomaisia (tai joskus harvoin hupaisan mahdottomia), mutta loputtomasti ratoja on aika hieno lisäys ajopeliin.
Viralliset radat ovat erittäin vaihtelevia. Ilmassa leijuvien futurististen kiesien kisoissa pelisuunnittelija voi käyttää varsin paljon mielikuvitusta ja radat sisältävätkin korkkiruuveja ja silmukoita sekä myös putkia, joiden sisä- ja ulkopinnoilla ajaa. Esimerkiksi putken ulkopinnat antavat aivan uuden merkityksen ajolinjojen hakemiselle nopeimpia kierrosaikoja kellottaessa – helppohan se nyt on ajaa tasaisella tiellä urheiluautollaan täydellisesti.
Täysi lähtöruudukko
Kuskit ovat varsin kieli poskessa suunniteltuja tapauksia, avaruusolennoista robotteihin. On kuitenkin mukavaa, että jokaisella vastustajalla on oma persoonallisuutensa ja että vastustajan tunnistaa ajokista nopeallakin vilkaisulla. Ajokeilla on kolme ominaisuutta; boostin nopeus, pito ja kestävyys, ja eri alukset ovat hyviä eri asioissa. Myös paino leimaa eri vehkeiden ajokokemusta. Viimeinen silaus tulee ennen jokaista kisaa tapahtuvasta huippunopeus vs. kiihtyvyys -virittämisestä.
Kuuden kisan Cupeissa lasketaan sijoituksien pisteet yhteen, mutta vaikeimmilla vaikeustasoilla perustaktiikka on runnoa pisteissä sinua lähinnä oleva kilpailija lunastuskuntoon ja jättää tämä kokonaan ilman pisteitä. F-Zerossa ei aseita tunneta, mutta meininki on silti aggressiivista ja hyökkäävää. Tätä varten X:ään on lisätty myös erityinen Death Race -moodi, jossa otetaan aikaa siitä, kuinka nopeasti lyhyellä radanpätkällä ajavat 29 vastustajaa saadaan kaikki ulos pelistä.
Energiamittari on muutenkin keskeisessä roolissa pelissä. Kisa päättyy sen kuluessa nolliin, mutta nerokkaasti myös ensimmäisen kierroksen jälkeen avautuva boostaus kuluttaa sitä siinä missä seiniin ja muihin ajokkeihin törmäilykin. Koko kisa on siis hienovaraista taktikointia asioista, kuten missä käyttää lisänopeutta, ja sitten taistelua siitä, miten selviytyä radan haasteista siinä nopeudessa ja vähennetyillä energioilla. Radan ympärille on toki ripoteltu ”varikoita” eli värillisiä alueita, joiden yli ajamalla energiaa palautuu. Vauhdin ja turvallisuuden välillä taiturointi on kuitenkin koko ajan läsnä.
64DD
Bonuksena on mainittava myös F-Zero X Expansion Kit.
64DD siis on Nintendo 64:ään kiinnittyvä levykeasema. Alun perin asema julkistettiin jo ennen Nintendo 64:n julkaisua, tarkoituksena tuoda pelejä molemmille alustoille rinta rinnan, mutta lopulta 64DD hädin tuskin julkaistiin Japanissa Nintendo 64:n ehtoopuolella. Laitteen kantavana ideana olivat halvat pelilevykkeet, joille mahtui enemmän tavaraa kuin sen aikaisille pelikaseteille, mutta myös levykkeille kirjoittamisen mahdollisuus oli tärkeä seikka. 64DD:stä on lisää juttua jossain myöhemmässä PelaajaClassicsissa.
F-Zero X Expansion Kit on yksi parhaista syistä omistaa 64DD, sillä se tuo huikeaan peliin vielä paljon uutta. Expansion Kit luonnollisesti vaatii alkuperäisen pelin toimiakseen.
Sen lisäksi, että se sisältää kaksi uutta kuuden radan Cupia, se sisältää myös rataeditorin ja aluseditorin. Aluseditori on mukava pikku bonus, vaikka 30 originaalista löytyykin jo erittäin kattava valikoima eri ominaisuuksilla varustetuista ajokeista. Mukavaa on kuitenkin mahdollisuus maalata omaa kiesiään.
Rataeditori taas on uskomaton paketti. Kyseisellä työkalulla voi tehdä aivan mitä tahansa, mitä on pelissä jo nähnyt: kaikki ratatyypit ovat valittavissa ja jokainen varikko ja hyppyri on laitettavissa radan pintaan. Jopa kaikki väritykset ja tekstuurit ovat pelaajan määritettävissä. Editori on todella tehokas ja intuitiivinen, ja omaa luomusta pääsee halutessaan ajamaan sekunnissa. Kiitos 64DD:n tallennuskapasiteetin, levykkeelle voi tallentaa jopa 100 rataa ja lisäksi jokaiselle vanhalle ja uudelle radalle voi nyt tallentaa myös kolme haamuaikaa, joita vastaan ajaa Time trialia.
Hyvä diili
Mutta jo ihan ilman laajennustakin F-Zero X on siis hieno paketti. Monta eri pelimuotoa, paljon ratoja ja myös äärettömästi uusia sellaisia tuottava kenttägeneraattori. Enkä edes ollut maininnut mitään nelinpelistä, joka on aivan yhtä vauhdikas ja sulava kuin yksinpelikin.
F-Zero X on pieni tekninen ihme. Tykkään silloin tällöin laittaa pelin päälle vain todetakseni sen pelattavuuden ajattomuuden. Mutta mielestäni sulavuuden hinta eli graafinen koruttomuuskin toimii jopa sen hyväksi, tuottaen mahdollisimman puhtaan ajopelikokemuksen. Kuka niitä maisemia edes ehtii katsella, kun lasissa on 2000 km/h?