Castlevania: Rondo of Blood
Kehittäjä: Konami
Julkaisija: Konami
Alkuperäinen julkaisu: Japani 29.10.1993
Pelikoneet: PC Engine, PSP
Castlevanialla on pitkät perinteet ja laaja fanikunta. Pelit kuitenkin jakavat mielipiteitä, sillä Castlevanioita löytyy kahta eri tyyliä. Näistä nykyään tunnetumpi on moderni ”metroidvania”, joka esiteltiin Super Metroidista vaikutteita ottaneen Castlevania: Symphony of the Nightin myötä. Aina Castlevaniat eivät kuitenkaan ole edustaneet tätä suuren seikkailun ja roolipelimäisen hahmonkehityksen yhdistelmää, vaan ne tunnettiin yksinkertaisesti sivultapäin kuvattujen toimintapelien aatelina.
Neljä ensimmäistä Castlevaniaa ovat näistä priimaesimerkkejä – ne ovat tiukkoja toiminta- ja tasoloikkapelejä jyhkeällä gotiikalla varustettuna. Näiden vanhan koulukunnan Castlevanioiden komein ruumiillistuma on kuitenkin alun perin vain Japanissa PC Engine -konsolille julkaistu Akumajo Dracula X Chi no Rondo, eli tuttavallisemmin Castlevania: Rondo of Blood.
Pintaa syvemmällä
Peli alkaa huikeasti pikaisella kärhämällä Kuolemaa vastaan, lujaa kiitävien hevosvaunujen päällä. Seikkailu vie läpi perinteisten Castlevania-ympäristöjen kuten linnojen ja viemäreiden, mutta erityisen hienoa Rondo of Bloodissa on sen vaihtoehtoiset reitit. Salateiden etsiminen tuo toimintapeliin aivan omaa tenhoaan, ja nämä vaihtelevat reitit tuovat mukaan oivaa uudelleenpeluuarvoa.
Vaihtelua tuo myös toinen pelattava hahmo. Pelin tarinassa vampyyrintappajasuvun tuorein tuttavuus Richter Belmont pelastaa läheisiään Draculan kynsistä. Yksi näistä läheisistä toimii myös pelattavana hahmona, ja pikku Maria-tyttönä pelaaminen onkin varsin erilainen kokemus. Maria ei esimerkiksi käytä ikonista Vampire Killer -ruoskaa, vaan hyökkää lennättämällä lintuja vihollisia kohti. Kummallakin hahmolla on myös oma loppuratkaisunsa.
Graafisesti ensimmäinen asia, minkä pelaaja huomaa, on värikkäät alku- ja välianimaatiot, joilla tarinaa kerrotaan. Visuaalisesti peli kyllä säväyttää kaksiulotteisesta grafiikasta pitäviä – mukana on monia graafisia kikkoja sekä tietenkin isoja pomovastustajia.
Aivan oma lukunsa on pelin ääniraita, jossa otetaan paljon irti pelin CD-formaatista. Jo alkuanimaatio sisältää pitkät pätkät saksalaista (!) puhetta Draculan ilkeyksistä, ja pelkästään päävalikossa tekee mieli viettää aikaa kuunnellen kaunista musiikkia. Peruskenttien hieman popahtavien kappaleiden joukossa on kaikki klassiset Castlevania-teemat upeina sovituksina, joten fanit todella rakastavat pelin soundtrackia. Biisejä pääsee kuuntelemaan hienosti myös pelin päävalikosta. Plussaa pitää antaa myös tallennusmahdollisuudesta, mikä ei missään nimessä ollut tähän aikaan tällaisissa peleissä itsestäänselvyys.
Tässä näpsäkkä video pelin läpipeluusta, alun fiilistelyistä aina loppupomoon asti. Kannattaa katsastaa läpi ainakin hyppien.
Kauan kaivattu
Rondo of Blood oli noin 15 vuoden ajan PC Enginen yksinoikeusherkku, ja yksi suurimmista syistä länsimaalaiselle hankkia oma PC Engine. Pelin laatu saavutti lähes myyttisiä suhteita, kun vain harva oli päässyt peliä pelaamaan, mutta tuskin kukaan pelin hankkineista oli ostokseensa pettynyt. Lopulta vuonna 2007 pelistä julkaistiin uusioversio PSP:lle nimellä Castlevania: The Dracula X Chronicles, sisältäen sekä uusituilla grafiikoilla varustetun version että vanhalle pelille uskollisen ulkoasun. Paketin viehättävyyttä lisää toki myös sarjan parhaan pelin eli Rondon henkisen jatko-osan, Symphony of the Nightin mukanaolo. PSP-versio onkin varsin suositeltava vaihtoehto pelistä kiinnostuneille, sillä alkuperäisen julkaisun hintoihin se ei ole kauheasti vaikuttanut. Originaalin hankinnassa on edelleen syytä varautua noin 100 eurolla köyhtymiseen. Tätä haluttua PC Engine -peliä hankkiessaan kannattaa myös huomata varoa taitavasti tehtyjä piraattikopioita.
Viimeistään tässä vaiheessa asiaan vihkiytyneet varmasti ihmettelevät, miksi en ole puhunut pelin Super Nintendo -versiosta sanaakaan. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, etten koe sellaista olevan olemassakaan. Super Nintendolle julkaistiin kyllä samaan tyyliin nimetty peli Akumajo Dracula XX (joka julkaistiin myös Euroopassa nimellä Castlevania: Vampire’s Kiss), mutta pelissä on samaa alkuperäiseen verrattuna oikeastaan vain päähahmo ja tarina. Pelien kentät ovat toisiinsa verrattuna täysin erilaiset, joten vertailu on miltei täysin turhaa. Super Nintendo -versio on joka suhteessa suppeampi ja kankeampi tuotos, mutta siihen onkin syytä suhtautua vain omana, hieman retrompana toimintapelinään. Vampire’s Kiss on silti hyvä, vaikka kalpeneekin vertailussa Rondo of Bloodiin. Hauskasti kuitenkin yksi pelien harvoista yhtäläisyyksistä, eli ensimmäisen kentän sijoittuminen palavaan kaupunkiin, on Super Nintendon pelissä graafisesti hienompi ja mielenkiintoisempi kuin PC Enginen pelissä.
Castlevania: Rondo of Blood on upea peli – se on taidonnäyte 2d-grafiikassa, klassisessa pelimusiikissa sekä tiukassa pelituntumassa. Originaaliin kiinni pääseminen voi olla varsin hankalaa, mutta sitä suuremmalla syyllä PSP-versioon kannattaa tarttua kiinni, kun siihen törmää kaupassa.