Jurassic World Evolution 2 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun numerossa 229. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Esimerkki evoluutiosta
Jurassic Park on vuosikymmenten varrella muuntautunut moneksi, ja kirjasarjan ja kahden elokuvatrilogian lisäksi brändin nimissä on tehtailtu melkoinen määrä peliväännöksiä raideräiskinnöistä Lego-tasohyppelyihin. Harva lajityyppi on sarjalle kuitenkaan yhtä luonteva kumppani kuin simulaatio. Virtuaalisia dinopuistoja rakenneltiin jo vuosituhannen vaihteessa, ja viime vuosina tätä pitkää perinnettä on vaalinut rakentelusimujen kruunaamaton kuningas Frontier Developments.
Studion muutaman vuoden takainen lisenssiteos Jurassic World Evolution oli tosin monella tapaa pienoinen pettymys. Se ei tavoittanut yhdenkään varteenotettavan kilpailijansa sisällöllistä saati pelillistä syvyyttä, ja se suorastaan kalpeni niin ikään Frontierin kehittämän ja kaikin puolin mestarillisen Planet Coaster -huvipuistopelin rinnalla. Petrattavaa oli miltei kaikilla osa-alueilla, ja kenties juuri siksi peli on nyt saanut jatko-osan, joka ainakin yrittää paikkailla edeltäjänsä vikoja.
Jurassic World Evolution 2 sisältää yli 75 dinolajia, joiden rellestystä on ilo seurata sivusta. Chaos Theory- ja hiekkalaatikkotiloissa suurin osa hirmuliskoista kasvatetaan itse alkiosta asti, mikä tarjoaa otollisen mahdollisuuden leikkiä elämällä leffasarjan hengessä. Dinojen geeniperimää muuntelemalla niistä voi tehdä esi-isiään pitkäikäisempiä tai sosiaalisempia, ja vaikka rukkailu on suuren kokonaisuuden kannalta melko merkityksetöntä, se saa saurukset tuntumaan yksilöllisemmiltä. Henry Wun jalanjäljissä voi toki myös pyrkiä luomaan täydellisen pedon, joka pistelee poskeensa kaikki häkkikaverinsa ja keskimäärin kolme vierasta tunnissa.
Raivokas mikromanagerointi ei myönnettävästi ole aivan kaikkien pelaajien heiniä, mutta sen totaalinen puute oli silti yltiösimppelin ensiosan suurimpia heikkouksia. Tällä kertaa huomiota pitää onneksi kiinnittää muuhunkin kuin siihen, etteivät häkkeihin sullotut saurukset kuole nälkään. Täydellisyyden tavoittelijat voivatkin vihdoin viilata eläintensä elinympäristöjä ja palkollistensa kykypaletteja todellisella antaumuksella. Kaikkea ei tarvitse optimoida tappiin asti toimivan puiston rakentamiseksi, mutta pelin vetovoiman kannalta on tärkeää, että mahdollisuus siihen tarjotaan.
Vieraat eivät myöskään enää virtaa puistoon pelkästään dinojen voimasta, vaan päätään on pakko vaivata erilaisten kohderyhmien mieltymyksillä ja toiveilla. Tärkeää on myös varmistaa, että joka puolelta puistoa on pääsy käymälöiden kaltaisten tärkeiden palveluiden pariin. Kenelle tahansa vastaavia pelejä pelanneelle moinen voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta edellisessä osassa väkijoukkosimulaatiossa ei päästy edes tälle tasolle. Talouspuoli jää valitettavasti edelleen pinnalliseksi, ja käyriä onkin miltei mahdoton saada painumaan punaiselle, vaikka tilinpäätöstä ei edes vilkaisisi.
Ensimmäisen Jurassic World Evolutionin tarinatila oli lyhyt ja itseään toistava pyrähdys, ja samoista ongelmista kärsii myös jatko-osa. Alkuasetelma on sentään kiinnostava, sillä viimeisimmän Jurassic World -rainan tuhoisiin jälkimaininkeihin sijoittuvassa kampanjassa rakennellaan luonnonpuistomaisia turvapaikkoja villiintyneille liskoille. Viiden skenaarion mittainen ja pelillisesti hyvin rajoittunut spurtti tuntuu kuitenkin lähinnä ylipitkältä opetusosiolta, ja sen petaama pahaenteinen juonikin jää tyystin kesken. Ei liene kuitenkaan kohtuutonta olettaa, että jatkoa saadaan ensi kesänä uuden elokuvan muodossa.
Suurin osa uusista mekaniikoista avautuu pelaajan käyttöön vasta erillisessä Chaos Theory -tilassa, jossa luodaan uudelleen elokuvista tuttuja puistoja parempaa lopputulosta toivoen. Teoksen ei voi tällöinkään luonnehtia varsinaisesti puhkeavan kukkaan, mutta tila yhdistelee pelin eri ulottuvuudet tyydyttävän eheäksi paketiksi ja kiteyttää Frontierin luovan vision hyvin. Omassa lajityypissään Jurassic World Evolution ei ehkä vieläkään ole kirkkainta kärkikastia, mutta tuottaa silti ainutlaatuista henkistä mielihyvää pärjätä siinä, missä egoistinen miljardööri toisensa jälkeen on valkokankaalla epäonnistunut.