Etsi
Dishonored 2 ei ehkä yllätä, sillä se on kovin samanlainen kuin edeltäjänsä. Ei se myöskään petä, sillä edeltäjän tapaan myös jatko-osa on huipputason peli.
Huipputuotettu räiskintäsarja uudistaa itseään lähinnä visuaalisesti sisällön jatkaessa vanhan kaavan mukaan.
Vuoden 2011 paras peli on aivan yhtä koukuttava kokemus viisi vuotta myöhemmin.
Kaksi huippuklassikkoa on survottu ihmeen laiskaan uusiopakettiin.
Graafisesti tyrmäävä ja sujuvasti pelattava ninjahiippailu, joka on parhaimmillaan pieninä kerta-annoksina.
Idioottininjan räiskintä on puhdasta toimintaa ilman turhia jarruja tai aivosoluja.
Pätevä mutta ihmeen yllätyksetön jatko hienolle pelille. Ensi kerralla olisi syytä revitellä.
Jos Robinson: The Journey ei olisi maksanut minulle lounastani, se olisi ehkä voinut saada pisteen enemmän. Nyt pelikokemuksesta pitää pulittaa hieman turhan kova hinta.
Verdun yrittää paljon ja uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä, mutta valitettavasti konsoliversio on teknisesti täysi raakile ja myös kärsii pahasta pelaajapulasta.
Here They Lie on väärällä tavalla vastanvääntelyä aiheuttava virtuaalikokemus, josta voisi löytyä enemmän sitä kauhuakin.
Paladins voi olla Overwatchille paljon velkaa, mutta kokemuksena se pystyy seisomaan ylpeästi omilla jaloillaan.
Laran uusin on yhä erinomainen peli, mutta uudet lisäykset eivät tuo erityisen suurta lisäarvoa seikkailun kertaalleen pelanneille.
Battlefield 1 palaa sekä ajassa taaksepäin että omille alkujuurilleen. Kokonaisuus tuntuu piristävän uudelta ollakseen samalla vanhaa.
