Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
Edes kovimmat katutappelijat eivät voi kieltää, että Street Fighter V:n neljän vuoden takainen julkaisu oli monin paikoin puolivillainen. Taistelemisessa itsessään ei sinänsä ollut moitittavaa, mutta suurilta osin verkkopelaamiseen keskittynyt mätkintä ei juhlinut sisällöllään. Yltäkylläisen Ultra Street Fighter IV:n ja lajityypin muiden edustajien rinnalla maineikkaan sarjan viides osa tuntui lähinnä maksulliselta betatestiltä täysihintaisen pelin sijaan. Ei siis ollut ihme, että Capcom sitoutui nopeasti ehostamaan peliä runsaammaksi.
Vuosien varrella julkaistujen viilausten ja lisäysten myötä Street Fighter V on vähitellen alkanut tuntua arvoiseltaan kokonaisuudelta. Kaiken tähänastisen lisäsisällön avaava ja uusimmat taistelijat lisäävä Champion Edition kuitenkin osoittaa tuoreeltaan, etteivät neljän vuoden aikana otetut harppaukset vieläkään riitä aivan kunniakierrokselle asti. Omana kokonaisuutenaan ja emopeliin erikseen ostettavana päivityksenä julkaistun paketin myötä Street Fighter V on silti kutakuinkin sillä viivalla, jolla se olisi pitänyt olla alusta asti.
Champion Editionin yhteyteen ajoitetut hahmolisäykset Gill ja Seth kasvattavat valikoimaa jo neljänkymmeneen taistelijaan, joista jokainen on vieläpä saanut toisen V-Skill-erikoiskyvyn alkuperäisen rinnalle. Kunkin hahmon omaa liikevalikoimaa eri tavoin tehostavat kyvyt antavat uusille tulokkaille paremmat mahdollisuudet löytää omaan pelityyliin sopivamman otteen. Samalla ne toki kasvattavat jo valmiiksi useampia taistelupelejä korkeampaa oppimiskynnystä entisestään. Konkaripelaajat sen sijaan voivat syventää tietämystään suosikkihahmoistaan, sillä vaihtoehtoiset V-Skill-kyvyt saattavat tuoda tuttuunkin hahmoon uudenlaisen lähestymistavan.
Vuosien varrella tehdyt pelitila- ja hahmolisäykset ovat kasvattaneet tyydyttävästi sisällön määrää, mutta jokusen tunnin mittaista elokuvamaista tarinatilaa lukuun ottamatta yksinpelattavassa sisällössä on yhä myöhässäolon ja kiireen makua.
Esimerkiksi haastetehtävät ja edellisen Arcade Edition -version yhteydessä lisätty perinteinen Arcade-yksinpelitila ovat mittavampia kuin koskaan, mutta niiden esitysmuodosta kieltämättä puuttuu samanlainen persoonallisuus ja lopullinen silaus, jotka saivat muun muassa palaamaan Street Fighter IV:n pariin kerta toisensa jälkeen. Jo alusta asti mukana olleet hahmokohtaiset tarinatilat ovat myös uusien taistelijalisäysten osalta luokattomia, eivätkä ne syvennä pelaajien tietoja hahmoista tai tarjoa tarinallistakaan antia muutamaa taidekuvaa enempää.
Viihdyttävää yksinpelisisältöä on viimeistelyn puutteesta huolimatta sen verran riittävästi, että mielekästä tekemistä riittää aina taustalle asetettavan verkko-otteluhaun ajaksi. Hyvä niin, sillä ottelumuodostuksessa saattaa toisinaan kestää melkoinen tovi hyvälaatuisella yhteydellä varustettuja pelaajia etsiessä. Tältä osin verkkopuoli ei saa vielä neljän vuoden jälkeenkään täyttä synninpäästöä, mutta otteluiden käynnistyttyä verkkokoodi toimii jopa keskinkertaisen yhteyden omistavaa pelaaja vastaan ilman suurempia viiveitä. Positiivisena seikkana verkkoauloihin mahtuu tätä nykyä jo kahdeksan pelaajaa.
Street Fighter V:n kehittyminen on sinänsä ollut kiinnostavaa seurattavaa, ja Champion Edition onkin paras hetki loikata pelin pariin uutena tulokkaana tai pelistä pidempää taukoa pitäneenä. Toivoa sopiikin, että Capcom on ottanut neljän vuoden aikana saamastaan palautteesta opikseen, sillä samankaltaista vuoristorataa ei toivoisi joskus tulevaisuudessa ilmestyvälle Street Fighter VI:lle.