Ihmismieli on miinakenttä
Kauhu on pelinkehittäjälle siinä mielessä lempeä lajityyppi, ettei kurkkua kuristavan ahdistuksen aikaansaamiseen välttämättä tarvita jättimäisiä animaatiobudjetteja tai avoimia maailmoja. Kolmessa päivässä syntyneestä pelijamiprototyypistä alkunsa saanut tekstiseikkailukokoelma Stories Untold on täydellinen esimerkki teoksesta, jonka vaatimattomat lähtökohdat eivät rajoita sen mahtavuutta.
Stories Untoldin yksinkertaistaminen pelkäksi tekstiseikkailuksi on tosin itsessään jo rajoittunutta ajattelua. Se on neljästä toisiinsa näennäisesti liittymättömästä jaksosta koostuva narratiivinen kokemus, joka rikkoo genrerajoja ja neljättä seinää mennen tullen. Jaksoista ensimmäinen, kokoelman lähdeteoksena toiminut The House Abandon, on näistä kenties lähimpänä perinteistä tekstiseikkailua, mutta muissa kolmessa päästään muun muassa tekemään laboratoriokokeita kummallisilla laitteilla ja ratkomaan radion välityksellä saapuvia koodeja pulmapelityyliin.
Vaikka pelillä on mittaa vain kolmisen tuntia ja valtaosa siitäkin istutaan virtuaalisten päätteiden ääressä, Stories Untoldilla on enemmän lihaa luidensa ympärillä kuin monella muulla tarinapainotteisella teoksella. Kaiken keskiössä olevan kasariteknologian käyttöön ei opasteta kädestä pitäen, vaan tavoitteidensa edistämiseksi pelaajan täytyy perehtyä kirjallisiin ohjeisiin ja siristellä silmiään mikrofilmirullien ääressä. Pelaaja ei ole koskaan toimeton sivustakatsoja, vaan jatkuva puuhastelu toimii katalyyttinä juonen etenemiselle. Kävelysimulaattoreihin ei tämän jälkeen ole palaamista.
Peli julkaistiin Steamissä jo vuonna 2017, ja tekstinsyöttöön vahvasti nojaavat mekaniikat ovatkin kotonaan ennen kaikkea pc:llä. Switch-käännös on kuitenkin toteutettu kaikin puolin järkevästi. Tekstiseikkailuosioissa komennot ja kohteet valitaan Monkey Island -tyylisestä valikosta, ja vaikka muutos ehkä hieman helpottaa etenemistä eliminoimalla turhat kokeilut, ei sokeasti sohimista oikeastaan jää kaipaamaan.
Stories Untoldin juonesta on vaikea puhua pilaamatta kokemusta, mutta olisi vääryys olla kehumatta sitä, millaisella taituruudella korttitaloa neljän jakson aikana rakennetaan. Pelaajalle annetaan kaikki eväät pelin maailman mysteerien ratkomiseen jo varhaisessa vaiheessa, mutta vaikka suuntaviivat saisikin päässään suoriksi jo ennen varsinaista huipennusta, loppu ei siltikään jätä kylmäksi. Vähäpätöisiltäkin vaikuttaneet yksityiskohdat tihkuvat yhtäkkiä merkitystä, kun kaikki vihdoin selviää, ja toinen kierros alkaa houkutella välittömästi.
Kunniamaininnan ansaitsee myös Stories Untoldin tapa luoda kauhua staattisissa ympäristöissään. Pelaaja ei koskaan joudu kasvokkain pelissä esiintyvien murhaajien tai ulkoavaruuden olentojen kanssa, vaan ikävä olo saadaan aikaan valon ja varjon leikillä, pahaenteisillä äänillä ja taidokkaalla sanailulla. Sekaan on mahdutettu muutama hyppysäikkykin, mutta niitä tulee vastaan sen verran harvoin, ettei teho kärsi.
Stories Untold on tarinavetoisten kokemusten ja psyykkisen kauhun ystäville lähes täydellinen peli. Kaikilta osa-alueiltaan hiotun ja taidolla toteutetun teoksen ainoaksi viaksi voisi väittää sen puutteellista pituutta. Toisaalta on vaikea arvioida, pysyisikö pakka yhtä hyvin kasassa, jos mitta tuplattaisiin. Tällaisenaankin peli on miltei pakollista Switch-pelattavaa.