Keisarin uudet vaatteet
Niin kutsuttujen 4X-strategiapelien lähes kiistaton kuningas, Sid Meierin Civilization, on jo neljännesvuosisadan ikäinen. Juhlavuoden kunniaksi pelisarja on saanut kuudennen varsinaisen osansa. Olisiko luvassa taas paluu ruotuun flopanneen Beyond Earth -irtioton jälkeen?
Vaikka Civilization on kokenut merkittäviä muutoksia 25 vuotensa varrella, on pelin perusidea edelleen ennallaan. Kokeneet kansakunnan johtajat voivatkin hypätä Civilization VI:n pariin ja tuntea olonsa kotoisaksi melkein välittömästi, ainakin jos kuuden vuoden takainen viides osa on kutakuinkin muistissa. Pelin ytimessä on edelleen oman kansan johtaminen avaruusaikaa, kulttuurista tai uskonnollista hegemoniaa tai maailmanherruutta kohti.
Civilization VI:n perusteet ovat pitkälti peräisin Civilization V:stä ja sen laajennuksista. Kuusikulmaiset karttaruudut sekä uskonto- ja turismimekanismit tekevät paluun monien muiden ominaisuuksien joukossa. Tuttuudentunteeseen ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä tutuista piirteistä huolimatta Firaxis on laittanut Civilizationia uuteen uskoon isolla kädellä.
Itsestään selvin muutos on tapahtunut Civilization VI:n kaupunkien rakenteissa. Kansakunnan elämää ja tuottavuutta parantavia rakennuksia ei enää rakenneta yhteen nippuun, vaan rakennukset on tuotu kaupunginosiin keskustojen ulkopuolelle. Kaupunginosat määrittelevät, millaisia rakennuksia kaupunkiin voi rakentaa. Tiede, sotavoimat, kulttuuri, uskonto ja viihde on eristetty omiin alueisiinsa, mikä pakottaa pelaajia erikoistumaan ainakin kaupunkitasolla.
Kaupunginosat, kuten maailman ihmeetkin, vaativat oman ruutunsa kartalta, joten rakentamisessa on tehtävä kompromisseja kaupungin laajentumisen ja perustuotannon suhteen. Erilaiset alueet saavat vielä lisäbonuksia ympäröivien resurssien tai maastotyyppien mukaan, mikä johtaa toisinaan haastaviin valintoihin kehityssuuntaa aprikoitaessa.
Uudistuksella on merkityksensä myös sodankäynnissä. Kaupunginosat ovat alttiina vihollisjoukkojen ja barbaarien ryöstelylle, ja vahingoittuneiden rakennusten korjaaminen haukkaa osansa kallisarvoisesta tuotannosta. Sotilasleirit taas toimivat joukkojen koulutuspaikkoina ja puolustuslinnoituksina, jotka tuovat lisäturvaa hyökkäyksiltä.
Ensimmäisellä pelikerralla sekavan tuntuinen kaupunkiuudistus on loppujen lopuksi onnistunut ratkaisu. Erikoistuminen oli avain voittoon jo aikaisemmissa osissa, mutta Civilization VI pakottaa miettimään suuntautumista entistä tarkemmin. Kaupunginosia voi rakentaa lisää väkimäärän kasvaessa, mutta valinnoilla tuntuu olevan enemmän painoarvoa läpi koko pelin. Oikeat valinnat eivät ainakaan aluksi ole itsestään selviä, mutta ymmärrystä ratkaisujen merkityksistä karttuu kyllä parin ensimmäisen pelikerran jälkeen.
”Pelin ytimessä on edelleen oman kansan johtaminen avaruusaikaa, kulttuurista tai uskonnolista hegemoniaa tai maailmanherruutta kohti.”
Erikoistumista painotetaan myös uudessa kulttuurijärjestelmässä. Kulttuuria tuottamalla kansakunnat saavat käyttöönsä uusia hallintomuotoja ja painopisteitä hieman samalla tavalla kuin tieteellinen tutkimus avaa uusia teknologioita. Aluksi poliittisia painopisteitä voi valita neljä kappaletta, mutta uusien hallintomuotojen, kuten klassisen tasavallan, monarkian ja demokratian, myötä esimerkiksi tuotantoa, kaupankäyntiä tai sotavoimia tehostavia painopisteitä voi valita entistä kattavammin. Raikkaan tuntuinen uudistus antaa entistä enemmän valinnanvaraa kansan suunnalle.
Uuden politiikkapuun ohella myös tuttua teknologioiden tutkimista on uudistettu. Uusien teknologioiden avaamista voi nyt edistää tieteellisen tutkimuksen ohella myös käytännön edistysaskelilla. Esimerkiksi alkeellisten sotalaivojen rakentaminen nopeuttaa merenkäyntiteknologian tutkimista ja tehtaiden perustaminen on askel kohti työväenliikkeen syntyä. Kaikilla tieteellisillä ja poliittisilla löydöksillä on omat kriteerinsä ”Heureka!”-hetkien varalle, joten tiedettä voi tehdä myös toimimalla.
Suurhenkilötkään eivät ole enää entisensä. Aikaisemmin suuret tutkijat, kauppiaat, insinöörit, taiteilijat ja sotilasjohtajat toivat aina tyyppinsä mukaisen edun, mutta uudessa järjestelmässä jokaisella historian hahmolla on osaamisalueensa mukainen vaikutus. Uudistus on hieman laimentanut merkkihenkilöiden voimaa, mutta se on tuonut vastapainoksi ison annoksen persoonallisuutta. Rakennuksista ja poliittisista painotuksista ansaittujen pisteiden ohella kiinnostavia merkkihenkilöitä voi houkutella puoleensa myös rahalla tai uskopisteillä, joten omiin tavoitteisiinsa istuvia suurnaisia ja -miehiä voi valikoida palvelukseensa, mikäli ehtii asialle ennen kilpailijoitaan.
Diplomatia on tietenkin merkittävässä roolissa, kun kyse on kansakuntien kilvoittelusta. Perinteisesti diplomatia on rajoittunut kumppanuuksien ja liittoutumien solmimiseen tai kaupankäyntiin, mutta Civilization VI ottaa ainakin pienen askeleen eteenpäin tälläkin saralla. Tekoälyjohtajien kanssa keskustellessa murhanhimon ja tyytyväisyyden raja on edelleen häilyvä, mutta suhteita avataan sentään aiempia osia yksityiskohtaisemmin. Vastapuolilla on myös julkiset ja salaiset agendansa, jotka ohjailevat kansakuntien käyttäytymistä. Vakoilemalla ja suhteiden lähentämisellä tavoitteista saa tietoa, jota voi myös hyödyntää omassa strategiassaan. Tekoäly nimittäin suhtautuu joviaalimmin kilpailijoihin, joiden se ei koe olevan omien tavoitteidensa tiellä.
Civilization V vei sodankäynnin strategisen ulottuvuuden kokonaan uudelle tasolle aiempien osien valtavien joukkokasojen vyöryttämiseen perustuneeseen taisteluun verrattuna. Onkin siis vain positiivista, ettei Civilization VI:n tapauksessa pyörää lähdetty keksimään kokonaan uudestaan. Uudistukset ovat lähinnä maltillisia. Joukot voivat miehittää edelleen vain yhtä heksaruutua, mutta yksiköitä voi teknologian kehityttyä yhdistellä kahden yksikön osastoiksi ja lopulta kolmen yksikön armeijoiksi. Lisäksi sotajoukkoihin voi liittää tukiyksiköitä, kuten kaupunkihyökkäyksiä parantavia muurinmurtajia.
Ihan moitteeton suoritus Civilization VI ei kuitenkaan ole. Tekoäly on perinteiseen tapaan ailahtelevainen pelikumppani, joka pelaa vielä ihan omilla säännöillään. Mittavien tuotantoetujen varassa kilpailevat kansakunnat saattavat olla marssimassa kohti lähes varmaa voittoa vain hyytyäkseen loppumetreillä kuin tarkoituksella. Haastetta tekoälyvastuksetkin tarjoavat, mutta epäreiluihin lähtökohtiin ja pönttöihin ratkaisuihin perustuva asetelma on myös turhauttava.
Myös käyttöliittymässä olisi hieman parannettavaa. Ilme on kyllä selkeä, mutta keskeisiä tietoja ja painikkeita ei useinkaan ole sijoiteltu intuitiivisesti. Lisäksi osa mekanismeista selviää vain yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä Civilization VI ei esitä kaikkia tietoja erityisen kätevästi selattavassa muodossa. Peliin vaikuttavia mekanismeja on paljon, todennäköisesti enemmän kuin yhdessäkään aiemmassa sarjan osassa, mutta tietoa on jostain syystä poikkeuksellisen niukasti. Yksityiskohdat oppii kyllä parin pelin kuluessa, mutta asiat olisi voinut tehdä helpommiksikin.
Civilization VI on oivallinen julkaisu kunniakkaan sarjan 25-vuotisjuhlavuodeksi. Se kunnioittaa sarjan perinteitä, mutta tuo mukanaan paljon uutta. Tarjolla on paljon vähemmän mikromanagerointia, kuten työläisten loputonta käskyttämistä, ja paljon enemmän merkityksellisen tuntuisia valintoja.
Edellisistä julkaisuista poiketen merkittäviä osia ei ole edes säästelty tulevia laajennuksia varten. Civilization VI on jo julkaisukuosissaan todella syvällinen strategiakokemus sekä viimeistellymmän ja yhtenäisemmän tuntuinen peli kuin esimerkiksi Civilization V oli kolmen vuoden ja kahden laajennuksen jälkeen. Lopputulos on ehkä paras Civilization-peli koskaan.
9/10
Civilization VI on sarjan perinteitä kunnioittava, mutta merkittävillä uudistuksilla varustettu strategiapeli.
Jukka Moilanen