Serious Sam 4 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun 2020 numerossa 216. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Vakavaa puudutustoimintaa
Vuonna 2001 julkaistu Serious Sam: The First Encounter oli uraauurtava teos, jossa valtavien vihollislaumojen taltuttaminen oli massiivisuudessaan ennennäkemätöntä. 19 vuotta myöhemmin ja Serious Sam 4:n myötä on todettava, että pelisarja ei ole kauas juuristaan päässyt. Nostalgiakaan ei riitä pelastajaksi. Aiempien osien tapaan avaruuden muukalaiset.
ovat jälleen ihmiskunnan riesana, ja avuksi rientää Sam Stone letkautuksia laukovine tovereineen. Juonella ei tarvitse paljoa päätään pakottaa, sillä ongelmat ratkotaan ampumalla ja C4-räjähteellä. Juonentapaisen puitteissa pelaaja räiskii tiensä vihollislaumojen läpi Italian rauniomaisemissa, Ranskan vehreällä maaseudulla ja Tunguskan aroilla Venäjällä.
Pelin rytmitys on niin ikään tuttua 2000-luvun alusta, sillä Samin astuessa uudelle alueelle vastaan heitetään yhdestä viiteen vihollisaaltoa. Kun ne ovat kukistettu, kerätään ensiapupakkaukset ja panostäydennykset. Sen jälkeen juostaan pari minuuttia autioissa maisemissa, jotta päästään käynnistämään seuraava lihamylly.
Pieniä viitteitä nykyaikaistamisesta ovat sivutehtävät ja kykypuu. Sivutehtävät ovat täysin vapaaehtoisia, mutta koukkuna niissä on aina se, että niiden suorittamisesta palkitaan taistelua helpottavilla työkaluilla. Sisällöltään ne eivät eroa päätehtävistä. Kykypuun taakse on lukittu useimmat Samin vakiona pidetyt kyvyt, kuten kahden aseen samanaikainen käyttö. Jotta järeimmät aseet saa akimboksi, joutuu käyttämään useamman kykypisteen.
Suurin kivi Serious Samin tenniskengässä on se, että touhu käy nopeasti todella puuduttavaksi. Odotin lopputekstien ilmestymistä jo viiden pelitunnin kohdalla, mutta ne vyöryivät näytölle vasta kymmenen tunnin jälkeen. Sakinhivutuksesta menee maku, kun vaihtelua on pääasiassa se, missä järjestyksessä vihollislaumat heitetään pelaajan riesaksi.
Puudutusta kuorrutettiin vielä runsaalla määrällä bugeja, kuten vilkkuvilla tekstuureilla tai ilmassa leijuvilla puilla. Graafiset bugit pystyi ohittamaan olankohautuksella, mutta neljännessä luvussa peli alkoi kaatuilla niin paljon, ettei eteenpäin päässyt. Kaatumatautiin ihmelääkkeenä toimi huijauskoodien aktivointi.
Samin tavaramerkkinä toimivat letkautuksetkaan eivät kykene pelastamaan pakettia. Toki muutamat heitot saivat nauramaan ääneen, mutta muutoin läppä tiimiläisten kanssa oli lähinnä tympeää.
Aivan toivoton tapaus Serious Sam 4 ei sentään ole. Aseissa on miellyttävästi potkua, ja räiskintä oli parhaillaan viihdyttävää. Värikäs asearsenaali on uskollinen ensimmäiselle osalle, joskin mukaan saatiin uutena elementtinä varsin veikeä automaattihaulikko.
Pientä vaihtelua puuduttavaan toistoon toivat mechan ja leikkuupuimurin ohjaksissa vietetyt ohikiitävät hetket. Leikkuupuimurijakso nousikin pelin suurimmaksi huippuhetkeksi ihan vain älyttömyytensä vuoksi.
Croteamin on syytä kysyä vinkkiä vaikkapa id Softwarelta siitä, miten pelisarjaa kannattaa lähteä päivittämään nykyaikaan. Liiallinen takertuminen tuttuun ja turvalliseen palvelee ehkä faneja, mutta uusia pelaajia sillä ei houkutella.