Kaksin kivaa
Oululaisen Pixolanen Rust Buccaneersin tie kauppoihin oli pitkä ja konstikas. Rutkasti viivästyneestä pelistä muovautui persoonallinen ajoneuvoräiskintä, jossa autot on korvattu veneillä ja laivoilla.
Rust Buccaneers on selkeästi moninpeli, jossa yksinpeli lähinnä tutustuttaa pelaajan eri aluksiin ja grindauttaa lompakkoon valuuttaa eri karttoihin lukittujen laivojen avaamiseksi moninpelin puolelle. Kukin kartta on samalla eri pelitila, joissa pitää esimerkiksi kerätä mahdollisimman paljon pisteitä tai puolustaa satamaa. Niistä ei kuitenkaan riitä yksinpeliviihteellistä iloa kuin pariksi illaksi, sillä kentät ovat kovin pieniä ja kaikki on niin nähty kuin avattukin nopeasti. Tekoälyvastustajatkin ovat kovin yksioikoisia.
Vaan johan hymy leviää, kun siirrytään moninpeliin, vaikka karttoja on yhä vain samat viisi eikä jo nähtyjä pelitiloja jaksa hinkata kauaa yhteistyönä. Vaan sitten lähtee, kun pelaajat pykäävät Versus-tilassa omia laivastojaan ja tupsahtavat Star Control 2:n Melee-tilan hengessä vastakkain samalle rapakolle. Mielikuvituksellisten alusten yhdistelmät kummallisine aseineen ja erikoishyökkäyksineen sekä yllättävät että haastavat taktikoimaan, ja ne tarjoavat hetkittäin parhauden tasoista moninpeliviihdettä. Kentät ovat silti yhä turhan pieniä ja rajoittavia, eikä nettimoninpelikään olisi pahitteeksi.
Rust Buccaneers on nätti, mutta yksinpelinä se mälsäytyy liian nopeasti. Kun vielä kaksinpelikin onnistuu vain samalla konsolilla, peli tarjoaa vastinetta hinnalleen turhan harvoin. Mutta kun tähdet ovat oikeassa asennossa, Rust Buccaneers on vahvoilla kaveriporukan peli-illoissa.