Nyrkin täydeltä nostalgiaa
Mikäli Commander Keen, Jazz Jackrabbit, Earthworm Jim ja muut vanhan liiton tasoloikat saavat sydämesi pamppailemaan, tässä on peli, jolla nostalgianitkut saa kertaheitolla aisoihin. Alun perin Kickstarterissa joukkorahoitettu ja sittemmin THQ Nordicin sekä 3D Realmsin yhteisponnistuksella julkaistu Rad Rodgers on ensitahdeista alkaen vilpitöntä ja säästelemätöntä 90-lukulaisen tasoloikan juhlaa.
Pelin nimikkosankari on videopeleille sydämensä menettänyt uppiniskainen pikkumies Rad, joka joutuu eräänä kohtalokkaana yönä – kuinkas muuten – televisionsa imaisemaksi ja löytää itsensä äkäisellä tuliluikulla aseistetun pelisankarin saappaista. Siitä alkaa vaaroja pursuava seikkailu monenkirjavassa pelimaailmassa, jonka läpi Rad ja tämän mustaa huumoria viljelevä robottiapuri Dusty raivaavat tiensä pomppien, räiskien ja mäiskien.
Koska Rad Rodgers pyrkii tasoittamaan itselleen kultaisen keskitien värikylläisen koko perheen hupilaakin ja nostalgianälkää ravitsevan retroilun välillä, kokonaisuus puskee ylitöitä kumartaakseen kahteen suuntaan pyllistämättä liian syvään vastapuolelle. Vaikeustasoa voi mieltymyksistä (ja kyvyistä) riippuen hilata pullamössöstä masokistiseen, ja aikuiseen makuun mitoitetun roisin dialogin voi halutessaan siistiä lapsiystävälliseksi. Sensuroimattomana Rad Rodgers on täynnä hilpeän kaksimielistä läpänheittoa.
”Vaikka kyseessä ei olekaan Marion ja kumppanien valtaistuimelle yltävä ponnahdus, Rad Rodgers on poikkeuksellisen hyvällä maulla koostettu tasoloikka, joka tasapainoilee ketterästi klassisen pelisuunnittelun ja nykyaikaisen toteutuksen välillä.”
Pelin kentät muodostavat joka ilmansuuntaan kurottavia kokonaisuuksia, joita voi tutkia melko vapaasti. Sonic Manian tyyliin laaja-alainen vapaamuotoisuus on myös Rad Rodgersin tapauksessa kaksiteräinen miekka. Jokaisesta kentästä tulee löytää neljä medaljongin palasta, ennen kuin reitti seuraavalle tasolle avautuu, mutta toisinaan palasten löytäminen rönsyilevän kentän syövereistä käy työstä. Etenemisen kannalta pakollisten kilkkeiden lisäksi kenttiin on piilotettu valtavat määrät kaikenlaista kerättävää, joten varsinkin suoritushenkisille pelaajille Rad Rodgers tarjoaa tuntuvasti uudelleenpeluuarvoa.
Ohjausjärjestelmä on asianmukaisen sutjakka ja Radin ohjastaminen juuri niin terävää, että kuolon korjatessa syyn voi hyvällä omatunnolla sälyttää peliohjaimen jatkeen kontolle. Siinä missä leijonanosa nykypäivän uusretroista tasoloikista liputtaa pikseligrafiikan puolesta, Rad Rodgers ottaa ilon irti nykypäivän pc- ja konsoliraudasta. Kirkkain värein koristeltu ulkoasu on täynnä upeita yksityiskohtia ja vimmaista värien ilotulitusta. Kirveltävän karkkista ulkoasua ryydittää asianmukaisen energinen ääniraita.
Vaikka kyseessä ei olekaan Marion ja kumppanien valtaistuimelle yltävä ponnahdus, Rad Rodgers on poikkeuksellisen hyvällä maulla koostettu tasoloikka, joka tasapainoilee ketterästi klassisen pelisuunnittelun ja nykyaikaisen toteutuksen välillä. Vetävällä ulkoasulla, hurtilla huumorilla ja napakalla ohjauksella kruunattuja tasohyppelyjä ei nykyään ole liikaa, joten peliä uskaltaa suositella myös nostalgialasit nenältä riisuttuna.