Pottujahdissa
Sopa – Tale of the Stolen Potato on lyhyt, mutta ytimekäs tarina Mihosta, nuoresta pojasta, joka saa isoäidiltään tärkeän tehtävän – pojan tulee nimittäin noutaa ruokakomerosta peruna muorin maailmankuuluun soppaan. Tehtävä ei kuitenkaan ole aivan itsestäänselvä, sillä ruokakomerosta löytyy perunasäkin lisäksi viekas sammakko, joka ryövää kaikki potut itselleen. Neuvokas Miho lähtee tietystikin konnan perään, sillä keitto on saatava valmiiksi.
Vain reippaan parituntinen peli muistuttaa tunnelmaltaan erityisesti Coco-elokuvaa. Pelin ulkoasu on pixarmainen, mutta silti miellyttävän omaleimainen. Tarina kerrotaan puhekuplin, eikä varsinaista ääninäyttelyä siis ole. Kerronta ei ole kovin päätä huimaavaa, mutta mahduttaa mukaan muutamia mielenkiintoisiakin hahmoja.
Pelimekaniikat rakentuvat käytännössä täysin pulmien selvittämisen ja juoksentelun varaan. Pulmat ovat pääosin helppoja, mutta kankea liikkuminen tuottaa välillä päänvaivaa, etenkin jos tehtävät rakentuvat loikkimisen varaan. Kamerakulmia ei voi säätää itse, mikä lisää kankeutta.
Varsinaisia kenttiä pelistä löytyy muutamia aina sammakoita vilisevästä torista jättimäisen kalan suuhun. Jälkimmäisessä vietetään iso osa pelistä ja kenttä rikkookin pelin muuten tehokkasta ja nopeatempoista rytmitystä harmillisen pahasti.
Vaikka jotkin pelin teknisistä ja kerronnallisista ratkaisuista tuntuvat omituisilta, on Sopa ihan sympaattinen konsolidebyytti kotipaikkansa internetiksi kertovalta StudioBandolta. Todellisuudessa peliä on tehty ympäri maapalloa aina Kolumbiasta Kiinaan, sillä yhtiöllä ei ole varsinaista kotipaikkaa.
