Pyhäinhäväistys ja haudanryöstö
Kun hyvästä pelistä tehdään huono remasterointi, niin kyllähän se pikkaisen kismittää. Kun samalla tavalla mokaillaan ikivihreä peli, jota on tullut pelattua aktiivisesti viimeiset 15 vuotta, on vaikea löytää adjektiiveja kuvaamaan hapon lailla kalvavaa kyrsimistä. Siinä on pähkinänkuoressa konsolien Neverwinter Nights: Enhanced Edition, jossa paranneltua tarkoittavan sanan ympärille tekisi mieli lisätä lainausmerkit. Koska peli ansaitsee parempaa, leikitään olevamme historiantunnilla. On kyse muustakin kuin tästä nimenomaisesta versiosta.
BioWaren kultaisella aikakaudella jo vuonna 2002 tehty Neverwinter Nights tai NWN on yksi länsimaisten tietokoneroolipelien uniikeista merkkipaaluista. Se seurasi Baldur’s Gate– ja Icewind Dale -sarjan pelejä, joissa Dungeons & Dragons oli muunnettu digimuotoon harvinaisen onnistuneesti sekä tarinan että toiminnan osalta. Mihin siitä voi mennä? BioWaren vastaus oli siirtyä piirretyistä taustoista täyteen 3D-grafiikkaan. Se tapahtui Aurora-pelimoottorilla, joka lisensoitiin myöhemmin muun muassa ensimmäisen Witcher-pelin perustaksi.
Nykypelaajan silmään Aurora on ikääntynyt ja suorastaan minecraftmaisen kulmikas, eikä tämä ”graafisesti päivitetty” Enhanced Edition sitä peitä. Aurora ei ollut kuitenkaan pelkkä grafiikkamoottori, vaan samalla nimellä kutsuttiin myös pelin mukaan pakattua toolset-ohjelmaa. Sillä suhteellisen tavallisetkin pelaajat saattoivat rakentaa helposti omia kenttiä, tarinoita ja kokonaisia seikkailuja sekä jakaa niitä ympäri tuon ajan primitiivistä nettiä. Pelissä oli myös DM-tila, jossa pelinjohtaja voi ottaa komentoonsa tekoälyhahmot ja luotsata tarinaa kuin aito pöytäroolipelin luolamestari. Yhtäkkiä unelma täysin digitaalisesta Dungeons & Dragonsista muuttui todeksi – ja se oikeasti toimi.
Tässä huumassakin pelaajat huomasivat silti nopeasti, että Neverwinter Nights oli vain hyvä eikä erinomainen BioWaren omimmalla alueella eli tarinassa ja hahmoissa. Neverwinterin kaupungin kohtalo ruton kourissa ei säväyttänyt niin kuin Baldur’s Gate II tai Torment. Apuritkaan eivät jääneet erityisesti mieleen, mikä on iso puutos BioWare-pelissä. Silti pelissä, kuten kiehtovassa Aribeth-sivuhahmosssa, oli aitoa kipinää. D&D:n kolmas laitoskin muuntui ihmeen hyvin digitaaliseen muotoon melkein sellaisenaan, ilman tyhmentämistä.
Peli jatkoi kuitenkin vahvasti harrastajien luomille seikkailuilla. Ensimmäinen laajennus Shadows of Undrentide monipuolisti kokemusta, mutta vasta toinen laajennus, Hordes of the Underdark, räjäytti pankin. Se pudotti pelaajat legendaariseen luolastoon syvälle maan alle, teki päähahmosta eeppisen supersankarin ja toi vihollisina vastaan kaikki D&D:n legendaarisimmat möröt. Jokainen laajennus lisäsi pelin ja sitä kautta pelaajien omien luomusten monimuotoisuutta.
Yhtäkkiä Neverwinter Nights olikin oma ”skenensä”. Sillä oli jopa ns. Premium-seikkailuja eli BioWaren siunaamia harrastajatuotteita, jotka eivät jääneet laadussa virallisesta sisällöstä. Pelaajat kävivät yhdessä läpi moduuleja eli ladattavia seikkailuja ja perustivat persistent worldeja eli pysyviä MMO-maailmoja. Niistä sitkeimmät ovat käynnissä tänäkin päivänä.
NWN säilyi siis tosiharrastajien projektina, mutta se kuihtui hitaasti valtavirran näkyvistä. D&D-pelejä entisöinyt Beamdog toi pelin takaisin vuonna 2018 paketissa nimeltä Enhanced Edition, jossa mukana ovat kaikki laajennukset sekä läjä Premium Modulesin kaltaisia harrastajatuotteita. Tämä konsoleille nyt julkaistu Enhanced Edition on pelattavan tavaran osalta samanlainen, ja sisällön määrä on oikeasti hämmästyttävä. Pelkästään peruskampanjaan, Undrentideen ja Underdarkiin saa upotettua kymmeniä tunteja, ja ne ovat klassista D&D:tä sekä hyvässä että pahassa. Jopa aikoinaan kalseasti vastaanotettu perustarina on nyt yllättävän nostalginen kokemus.
Pc-pelaajat joutuvat pulittamaan ekstraa lisäsisältönä myytävistä Premium-seikkailuista, joihin lukeutuvat esimerkiksi Witch’s Wake, Wyvern Crown of Cormyr, Pirates of the Sword Coast ja yllättävän iso Darkness Over Daggerford. Forgotten Realms -maailmasta pitäville pelaajille, joilla on samoilla intresseillä varustettuja kavereita, tämä PS4:lle, Xbox Onelle ja Switchille tehty versio Enhanced Editionista on siis todellista mannaa, eikö vain? Vain teoriassa.
Kuten aiemmin todettiin, NWN on nykysilmään ruma peli, jos päässä ei pyöri oikeanlainen retronostalgia. Beamdog uusi jo pc-versiota nätimmäksi valaistuksen puolesta, ja tässä versiossa voi nauttia esimerkiksi alkuperäisestä pelistä puuttuneesta keyhole-efektistä eli reiästä, jonka ansiosta pelihahmon näkee selvästi seinienkin takana. Valitettavasti tässä olivat hyvä uutiset tekniikan osalta.
Jollain käsittämättömällä tavalla Beamdog on sössinyt NWN:n konsolitoteutuksen niin pahasti, että jopa PS4 Prolla peli näyttää sahalaitaiselta mössöltä. Ruudunpäivitys saa miettimään, että joku velho on heittänyt pelimoottorin ylle Haste-buffin sijasta Time Stopin. Käyttöliittymä, joka on tehty hiiren ja näppäimistön tilalle, on parhaimmillaankin vain kömpelö. Mikään ei onnistu erityisen nopeasti tai helposti, ja erityisesti tavaralistan kanssa säätäminen turhauttaa. Pahimmillaan käyttöliittymä on nolon rikkinäinen. Siinä on jopa pc-ohjauksesta jälkeen jääneitä ja nyt toimimattomia osasia. Taistelun tiimellyksessä tulee turhan helposti iskettyä juuri väärään kohteeseen.
Ruostehirviöiden kalvama tekninen puoli tökkii joka suhteessa. Peli ei esimerkiksi tajunnut telkkarini todellista kokoa, toisin kuin kaikki muut tähän asti kokeilemani PS4-pelit, ja osa käyttöliittymästä valui pois ruudun sivulaidoilta. Mikä pahinta, NWN:n sydän eli nettimoninpeli on nolostuttava bugikasa. Yhteysyritykset päättyvät yhä uudestaan mitä eksoottisimpiin virheilmoituksiin. Enpä ole ennen nähnyt konsolipeliä, joka saa aikaan pc:ltä tutun ”pitäisiköhän säätää reitittimen asetuksia” -fiiliksen. Ehkä siksi linjoilla oli koko ajan vain pari liityttävää sessiota, vaikka konsoliversio on ollut pihalla jo hetkisen.
NWN ansaitsee niin paljon parempaa kuin tämän räkäisen käännöksen. Se on aidosti yksi kiehtovimmista yrityksistä yhdistää perinteinen pöytäroolipelaaminen ja klassinen tietokoneropetus, mutta sitä ei uskoisi konsoliversiota kokeillessa. Sisällön ja pelattavan määrä on kyllä huikea, ja tähän voisi upottaa satoja tunteja, mutta syytä on ollakin, kun ikivanhasta pelistä pyydetään päälle neljänkympin hintaa. Nyt tätä kokeilevalle uudelle pelaajalle jää vielä virheellinen kuva klassikosta teknisenä katastrofina. On kuvaavaa, että minäkin, tuhansia tunteja peliin upottaneena, koin PS4-version pelikelvottomaksi sotkuksi. Samaan aikaan alkuperäinen peli pyörii nytkin ongelmitta tietokoneellani.
Uteliaan täytynee vain hyväksyä NWN pc-pelinä ja suunnata esimerkiksi GoG-verkkokauppaan, josta pelin kattavan ja alkuperäisen Diamond-laitoksen voi ladata ilmaiseksi ilman mitään remasteroinnin tuomia lisäsotkuja. D20-nopalla luonnollisen ykkösen heittänyt Beamdog voi sillä aikaa suunnata nurkkaan häpeämään. Miten uskalsitte tehdä tämän armaalleni?